sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kalevala-peitto

Viime vuonna elokuun lopulla osuin löytämään Suomi 100 -teemalla virkkausprojektin, jossa virkattiin palapeittoa Kalevalan innoittamilla aiheilla. Aloitin tämän Kalevala CAL-peiton innostuneena, sillä halusin samalla päästä eroon suureksi kertyneestä Seitsemän veljestä -lankojen jämistä. Ensimmäiset palat virkkasin nopeasti ja opin paljon uusia virkkausjuttuja. Osa paloista oli kivoja virkata, osa vähemmän kivoja, mutta työ kuitenkin eteni.





Kalevala-peiton palojen suunnittelijoita oli monta ja jokaisella oli hiukan erilainen tapa kirjoittaa virkkausohje. Tämä vaivasi minua, joka olen kyllä virkannut paljon, mutta kaikkein mieluiten virkannut kaavioista enkä kirjoitetuista ohjeista. Ohjeissa oli kyllä riittävästi kuvia, joten pysyin mukana. Tein kirjavaa peittoa ja useimmissa paloissa oli värinvaihtoja jopa epämiellyttävän monta. Päättelin jokaisen palan saman tien, koska kokemuksesta tiedän, että on vihoviimeistä päätellä valmista työtä yhteen menoon kyllästymiseen asti.

Työn tekeminen tyssäsi palaan nimeltä Tuonelan joutsen. Jostain kumman syystä tuo nimi oli niin pahaenteinen, etten pystynyt sitä aloittamaan. Loikkasin yli ja jatkoin seuraavilla paloilla. Pohjolan häät -palaan työ sitten jäi pitkäksi aikaa. Tein muita käsitöitä ja odottelin uutta kiinnostusta palaprojektiin. Langan loputkaan eivät lopulta riittäneet, ostin useammankin kerän seiskaveikkaa lisää, jotta pystyin tekemään peiton valmiiksi.






Lopulta virkkasin kuitenkin myös Tuonelan joutsenen. Mummoni kuoli joulukuun alussa ja Tuonelan joutsen on hänen muistopalansa. Mummoni oli kova tekemään käsitöitä. Hän virkkasi useita sängynpeittoja ja neuloi sukkia. Vielä 99-vuotissyntymäpäivänään hän jakoi toisille itse neulomiaan sukkia.


Osan viimeisistä paloista vaihdoin Bonus-paloihin ja ihan viimeisen palan virkkasin isoäidin neliönä. Palojen yhdistämiseen oli oma mallinsa ja siihen piti käyttää ohuempaa lankaa. Olin ostanut sitä varten harmaata Nallea, mutta minua ei yhtään viehättänyt ohjeen mukainen palojen liittäminen. Siinä törmäsi myös siihen, että eri palojen reunoissa oli eri määrä silmukoita. Virkkasin palat reunoista kiinteillä silmukoilla yhteen ja samalla huomioin erilaiset silmukkamäärät. Osa paloista on kovin paksuja, esimerkiksi Ahto. Toiset taas, kuten Nuotiovalkea, ovat muihin verrattuna keveitä. Lopputuloksesta tuli mielestäni kuitenkin kohtalaisen hyvä. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulukuu on tummanvihreä

Tämä on joulukuun Vuosi väriterapiaa -haasteen postaus. Vuoden viimeisen kuukauden väriksi valitsin tummanvihreän. Ajatuksissa oli havumetsän väri. Joulukuun vihreäksi käsityöksi tein oman mallin mukaiset kelttisolmukuvioiset lapaset.


Muuten tein lapaset ohjeen mukaan, mutta varren raidoitus on vähän erilainen. Lanka oli tällä kertaa joskus Norjasta ostettu Rubin Superwash, joka on 100 % villaa. Puikot olivat 3,5 ja lankaa kului 91 g. Tarkoituksena oli saada aikaan vähän pienemmät, naisten kokoa olevat lapaset, mikä onnistuikin oikein hyvin.


Vuosi väriterapiaa on lopuillaan. Marraskuun violetti käsityö vielä odottelee keskeneräisenä valmistumistaan, mutta yritän saada senkin esiteltyä vielä ennen vuodenvaihdetta.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tour de Sockin kaksi viimeistä etappia


Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Tour de Sockin kahden viimeisen etapin sukat. 


Toiseksi viimeisen etapin sukkien mallin nimi on Accio ja ne on suunnitellut Heidi Nick. Sukkiin olin valinnut harmaan langan, Novitan Pikkusiskoa. Helmien valinta tuotti minulle jonkin verran päänvaivaa, sillä varastoistani löytyi monta tähän tarkoitukseen sopivaa värivaihtoehtoa 3 mm:n kokoisia helmiä. Lopulta valitsin oranssit helmet.


Mallissa on todella paljon palmikoita, mutta ne ovat kahden tai neljän silmukan palmikoita, jotka on helppo neuloa ilman apupuikkoa. Osa helmistä jäi vähän kuin montun pohjalle, osa sijoittui mukavasti nurjien silmukoiden paikalle. 



Yllä olevassa kuvassa näkyy sukan varren takaosa, jossa on kuviota kantapäähän asti. Kaikesta muusta sukissa oikeastaan pidän, mutta kärki ei oikein ole minun  makuuni. Kuvioneule olisi saanut jatkua pitemmälle.

 

Nämä sukat sain neulottua nopeasti ja sijoitukseni oli 55. Jalkapöydän päälle tulevia helmiä ei olisi ollut pakko laittaa ja niistä sain vielä lisäpisteen, joten kaikki näytti ihan mukavalta. 

Tour de Sockin viimeisen sukkamallin on suunnitellut Carolyn (Candy) Degel ja sen nimi on Vertigo 2 point 0. Etapin sukkia varten tarvittiin neljää väriä. Ohjeessa ei oikein pystytty tarkasti sanomaan, paljonko mitäkin väriä tarvitaan. Kun näin mallin, se oli mielestäni oikein hyvän näköinen. Ohjevihkon pituus (19 sivua) kyllä hieman pelotti, mutta ryhdyin innolla hommiin. Kaikki aikaisemmat sukat olin tehnyt joko pitkällä kaapelilla yhtä aikaa tai kaksilla sukkapuikoilla yhtä aikaa.  Näiden kohdalla luovuin tästä ajatuksesta heti alkuunsa, sillä sukkien teko oli todella hidasta.


Sukissa käytettiin ns. Jacquard-tekniikkaa, jossa sukan sisäpuolelle muodostuu toinen kerros. Niistä ei tule täysin kaksinkertaiset, mutta melkein. Vaikka sukat on neulottu ohuista langoista, keltainen ja sininen ovat Novitan Venlaa ja punainen ja valkoinen Dropsin Fabelia, on sukka tosi paksu ja lämmin.


Vaikka kuinka yritin, en saanut sukkia valmiiksi määräajassa. Yllä olevassa kuvassa on tilanne, jossa olin etapin päättyessä. Vain 36 osallistujaa ehti tehdä sukat valmiiksi asti. Tähän vaikutti kyllä se, että aika moni kisaajista luovutti heti mallin nähtyään.


Neljä päivää etapin päättymisen jälkeen sukkani olivat valmiit. Nämä viimeiset sukat jakoivat mielipiteitä Tour de Sockin osallistujien kesken. Mielestäni malli on oikein kiinnostava, koska punaiset pikkuruudut sijaitsevat satunnaisesti. Ainut kohta, jota en oikein onnistunut ohjeella tekemään, oli kantapää. En ole tällaisella tekniikalla sukkia ennen tehnyt enkä varmaan enää koko sukkia näin teekään. Lapasiin ja sukan varsiin tämä tekniikka kyllä käy oikein mainiosti.


Kokonaiskilpailussa olin 93. Pisteitä saaneita osallistujia oli 603. Tour de Sockin jälkitunnelmissa ajattelin, etten neulo kyllä sukkia vähään aikaan. Siitä on nyt puolitoista kuukautta ja sukkia on tullut neulottua senkin jälkeen, kolmas pari parhaillaan puikoilla. Suomalainen sukkakilpailu Sukka-Finlandia on alkamassa joulukuussa. Olen käynyt sivuilla muutaman kerran ja harkinnut osallistumista. Välillä Tourin aikana tuntui neulominen pakolliselta eikä oikein muuta ehtinyt tehdä. Sellaiseen tilanteeseen en haluasi joutua, mutta uuden oppiminen on kyllä aina hauskaa!


lauantai 21. lokakuuta 2017

Lokakuu on oranssi

Vuosi väriterapiaa -haasteen lokakuun väriksi valitsin oranssin. Lokakuun oranssi väri löytyy luonnosta, sillä osa puista ja pensaista loistaa vielä ruskan väreissä. Lokakuun lopun Halloweenin väri on myös oranssi.


Lokakuun oranssi käsityö on tämä huivi, jonka malli on Heidi Alanderin suunnittelema Titanium.




Lanka on Louhittaren Luolan Ilmatar, väreinä koivu ja orientti. Neuloin huivin jo keväällä, joten ihan varma en voi puikosta olla, mutta 3,5 tai 4 on todennäköisin vaihtoehto. Sitä kuvittelee muistavansa neuletöiden yksityiskohdat, mutta käytetyt puikot, silmukka- tai kerrosmäärät haihtuvat kyllä mielestä todella nopeasti. Kaikki pitäisi muistaa kirjata ylös, jos niihin joskus haluaa palata. Lankaa kului 74 grammaa.


Pingotukseen ja kuvattavaksi huivi pääsi vasta nyt lokakuussa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuu on ruskea



Syyskuu meni niin nopeasti, että vasta muutama päivä sitten havahduin miettimään, mikä olikaan Vuosi väriterapiaa -haasteen kuukauden väri. Tammikuussa olin valinnut  syyskuun väriksi ruskean, ajatuksena puiden ja nurmikoiden ruskeaksi muuttuva väri. Mikään tekeillä oleva tai vastikään valmistunut työ ei ollut ruskea. Olisiko edes lankavarastossa mitään ruskeaa? Väri ei ole viime aikoina kuulunut niihin, joita käytän useimmiten.

Vähän aikaa varastolankoja muisteltuani tuli mieleeni vuoden takaisilta Jyväskylän neulefestareilta ostettu silkkivillalanka. Olin kerinyt jo langan ja kerran aloittanut neuloa siitä lapasia, mutta lanka osoittautui siihen tarkoitukseen liian paksuksi. Syyskelit ovat jo sen verran viilenneet, että pipo ja hanskat alkavat olla tarpeelliset. Eli pipon tekoon siis.


Lanka on Rintalan luomutilan  silkkivillalankaa, jossa on puolet lampaanvillaa ja puolet silkkiä. Vyötteessä suositellaan puikoiksi 3-4, mutta edellisestä koetuksesta tiesin, että otan paljon paksummat puikot käyttöön. Pikaisen puikkovaraston tarkastelun jälkeen puikoiksi valikoituivat numeron 7 pyöröpuikot, joiden pituus on 40 cm. Niillä on hyvä neuloa pipoa, vaikka alkuun tuntuivat tosi paksuilta käteen, kun olen viime aikoina neulonut aika ohuilla puikoilla.





Loin pipoa varten 68 silmukkaa käyttäen luonnissa tekniikkaa, jonka englanninkielinen nimi on German twisted cast-on. Tällä tavalla reunasta tulee vähän tavallista luontitapaa tukevampi. Neuloin kahdeksan kerrosta 2 o 2 n ja sitten sileää neuletta, kunnes tuntui tarpeelliselta aloittaa kavennukset. Kavensin ensin pari kertaa joka toisella kerroksella neljässä kohdassa, jäljellä oli 60 silmukkaa. Vaihdoin siinä vaiheessa kavennukset kuuteen kohtaan ja kavensin ensimmäiset kaksi kertaa joka toisella kerroksella ja sitten joka kerroksella kunnes jäljellä oli kuusi silmukkaa. Lankaa kului pipoon noin 50 grammaa, joten siitä riittää vielä toiseen pipoon.¨


Kuvissa pipon väri näyttää kovin vaalealta, mutta todellisuudessa se on vaaleanruskea. Silkkivillalanka ei kutita joten tästä saattaa tulla ihan mieleinen pipo.


torstai 31. elokuuta 2017

Elokuu on punainen - Tour de Sockin neljäs etappi

Tämä postaus iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli kyseessä on Vuosi väriterapiaa - haasteen elokuun postaus, jonka käsityönä ovat Tour de Sockin neljännen etapin sukat. Elokuun väriksi valitsin punaisen, koska elokuussa kypsyvät punaiset viinimarjat ja yleensä myös puolukat. Ravelryssa nimesin nämä sukat Marjapuuroksi, koska se tulee mieleeni sukkien väristä.



Neljännen etapin sukkia varten piti valita kaksi väriä, joissa on selvä kontrasti. Olin ostanut nämä langat oikeastaan jo toista etappia varten, mutta otin ne käyttöön vasta nyt. Lanka on Drops Fabel ja mallin nimi on Mosaic Marble. Neule on mosaiikkineuletta eli kuviointi tehdään silmukoita nostamalla. Jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä, mutta lopputulos näyttää kirjoneuleelta. Ihan tällaisella tekniikalla en ole aiemmin sukkia tehnyt.



Valitsin tällä kertaa pienemmän kahdesta koosta. Neuloin sukat magic loop -tekniikalla yhtä aikaa ja vaihdoin värit toiseen sukkaan toisin päin. Aloitusresorin neuloin puikoilla 2,5, jota yleensä käytän Fabelia neuloessani.  Varret neuloin kuitenkin numeron 3 puikoilla, jotta ne eivät olisi liian kireät. Kuten aiemmissa Tourin sukissa piti tässäkin tehdä tietty minimimäärä kerroksia ja jälleen näistäkin tuli isot, vaikka olin ajatellut tehdä pienempään jalkaan sopivat sukat. Kantapään ja terän neuloin puikoilla 2,5.

Sijoitukseni Tourin neljännellä etapilla oli 162., kun etapin sukat sai valmiiksi määräaikaan mennessä 376 neulojaa. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Tour de Sock - kolmas etappi

Tour de Sockin kolmannen etapin sukka oli jälleen yksivärinen, nimeltään Indecisions ja suunnittelijana Adrienne Fong. Pitsiä ja palmikkoa sisältävässä sukassa oli kolme vaihetta, joissa voi tehdä erilaisia valintoja. Varren suuhun voi tehdä nirkkokäänteen tai joustinneuletta. Kantapää oli joko yksinkertainen tai mallineuletta. Samoin teräosaan oli mahdollista tehdä joko mallineuletta tai joustinneuletta. Kilpailuun vaadittiin, että sukan terä neulottiin mallineuleella. Nirkkokäänteestä ja palmikkokantapäästä sai kisassa lisäpisteen.


Tein nämä sukat Novita Venla-langasta puikoilla nro 2,5 ilman sen kummempaa kiirettä, kuten olin jo edellisen etapin aikana päättänyt. En erityisemmin pidä palmikoiden neulomisesta ja tässä mallissa niitä oli paljon, kolmen silmukan palmikoita. Ohjeessa ehdoteltiin, että neulomisen nopeuttamiseksi palmikot voisi neuloa ilman apupuikkoa ja siihen oli ohjevideokin. Kokeilin sitä, mutta se ei ollut oikein minun tiukahkolle neulekäsialalleni sopiva tapa. Käytännössä tein palmikot nopeammin apupuikon avulla.

Kilpailusukat tein L-kokoon ja hankin lisäpisteen varren suusta ja kantapäästä. Tässä kuten aikaisemmissakin tourin sukissa on ollut valtavan pitkä varsi. Itse tekisin mielelläni vähän lyhyemmän varren, mutta kisasukkiin on tehtävä minimikerrokset. Teräkin tuli jälleen niin pitkäksi minimikerrosmäärillä, että se sopii hyvin omaan isoon jalkaani. Vähän pienempikin koko olisi ehkä riittänyt. Tämä tietysti johtuu siitä, että neuletiheys ei varmasti ole sama kuin ohjeessa mainittu. En ole viitsinyt huolehtia neuletiheydestä kovin paljon, koon olen valinnut lähinnä silmukkamäärän mukaan.

Vaikka en pitänyt sen kummempaa kiirettä, sijoituin tällä etapilla sijalle 153. Kaikkiaan kilpailusukan sai määräaikaan mennessä valmiiksi 433 neulojaa. Kokonaiskisassa olen kolmen etapin jälkee sijalla 100.


Koska tässä mallissa oli vaihtoehtoja, oli jokseenkin selvää, että teen toiset sukat heti, kun ensimmäiset ovat valmiit. Toisissa on lankana Novita Taika ja kaikilta osin valittu se toinen vaihtoehto. Koko on kahdesta annetusta koosta pienempi. Silmukat piti luoda menetelmällä, jonka engalnninkielinen nimi on German Twisted Cast-On. Se oli minulle uutta. Aloitusreunasta tulee tällä menetelmällä ihan siisti ja hieman tavallista tukevampi. Varteen tein vain kaksi mallikertaa ja toisen sukan palmikot käänsin toiseen suuntaan. Aika pitkä varresta tuli tällä langalla kahdellakin mallikerralla.


Sukan kantapään toinen vaihtoehto oli tehdä yhdistettyä joustinta ja ristiin-vahvistettua neuletta. Ihan hauskannäköinen kantapäästä tuli. Terän tein joustinneuleella ohjeen mukaan. Tämähän ei kisasukkaan olisi kelvannut, mutta käyttösukkaan ihan hyvä vaihtoehto.

Tour etenee ja töiden alku hiukan haittaa neulomista ja blogin kirjoittamista. Neljännenkin etapin sukka on jo valmiina, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin. Nyt on jo langat, helmet ja puikot valmiina odottamassa viidettä etappia, joka starttaa torstaina 24.8. klo 22.00. Jospa perjantaina ehtisi neuloa pitemmän tovin  yhteen menoon!