sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu on harmaa

Alkuvuodesta valitsin Vuosi väriterapiaa -haasteen huhtikuun väriksi harmaan. Silloin en toki osannut arvata, kuinka oikeaan valinta osui. Tämä kuukausi on ollut todellakin harmaa. Huhtikuu on aikaa, jolloin lumesta on jäljellä vain harmaat jäänteet tien varsilla, mutta luonto ei ole vielä herännyt kevääseen. Tänä vuonna kevään tulo on ollut erityisen hidasta ja lunta on saatu uudestaan useampaan otteeseen. Tänään vappuaattona oli näkymä luminen, sumuinen ja harmaa.


Ensimmäinen tässä esittelemistäni harmaista käsitöistä on hame, joka on neulottu Seitsemän Veljestä Aapo -langasta. Aloitin hameen jo reilu vuosi sitten syksyllä. Minulla oli visio harmaasta hameesta, jota aloin tehdä virkkaamalla. Virkkasin hametta vaihtelemalla vuorotellen kerros pylväitä ja kerros kiinteitä silmukoita pystysuuntaan raidalliseksi. Ehdin tehdä jo melko pitkälle, mutta tulos ei oikein ollut mieleeni. Virkattuna lopputulos oli aika paksu ja jäykkä eikä siitä tullut sellaista kuin ajattelin. Keskeneräinen tekele odotteli vuoroaan vuoden verran ennen kuin purin sen ja aloitin työn uudelleen. Tällä kertaa neulomalla. Halusin kokeilla kerrosrivinousuja enkä halunnut tehdä sukkia. Jotta molempia lankoja kuluisi suunnilleen yhtä paljon, vaihdoin nostettavan langan neljän noston jälkeen toisin päin. Samalla vaihdoin nostojen paikan. Tuon pinnan aikaansaamiseksi on siis neulottu hameen aloitus tummalla harmaalla. Sitten on neulottu kerros vaaleanharmaalla. Seuraavat kaksi kerrosta taas tummanharmaalla siten, että joka kuudes silmlukaa on nostettu neulomatta. Näitä kolmea kerrosta on toistettu neljä kertaa. Seuraavalla kerroksella on vaihdettu nostettava väri toiseksi ja nostojen paikka siirretty edellisten nostojen puoliväliin. Vaaleammat nostot erottuvat selvemmin kuin tummat, mikä tekee mallineuleesta kiinnostavan näköisen.



Toinen harmaa käsityöni on oikeastaan hiihdon MM-kisojen aikainen kisakäsityö. Tällaisen käsityön pitää olla suhteellisen ylsinkertainen, jotta se ei häiritse liikaa television katselua. Itse asiassa useimmat käsityöni on tehty televisiota katsellessa tai pikemminkin kuunnellessa. Monimutkainen pitsi on hankala tv-käsityö, jos pitää katsoa ohjetta tai laskea silmukoita koko ajan. Huonoja käsityönteko-ohjelmia ovat sellaiset, joiden kieltä ei ymmärrä ollenkaan kuuntelemalla tai joissa ei puhuta niin paljon, että tapahtumat selviävät puheesta. Hiihtokisat ovat aivan mainioita käsityönteko-ohjelmia, ehkä mäkihyppyä lukuunottamatta.


Tämän käsityön lanka on Lidlin alennuskorista ja topin ohje tuli langan mukana. Lanka on bukleeta, joten siitä tulee aina oikein -neuleessakin mielenkiintoinen pinta. Noudatin kerrankin melko tarkasti ohjetta ja tein jopa etu- ja takakappaleet erikseen, mitä en yleensä juuri koskaan tee. Inhoan niin paljon neulesaumojen ompelemista, että mieluummin teen kaiken mahdollisen sukka- tai pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena.

Lankaa jäi vähän yli ja koska varastoni pullistelevat kaikenlaisia lankoja, en halunnut tästä enää lisää jämälankaeriin. Niinpä neuloin ylijäämälangasta huivin, joka on varmasti käyttökelpoinen, koska topissa on vain kapeat olkaimet. Huivin ohje on sekoitus talven aikana tekemistäni huiveista.





Näyttää siltä, että päivitän tätä blogia kerran kuussa. Aiheita kyllä olisi varastossa, mutta en ole oikein saanut ryhdyttyä kirjoitushommiin. Toisaalta voi sanoa, että kiitos tämän Vuosi variterapiaa -haasteen kirjoitan edes kerran kuussa. Nyt kaikille oikein hauskaa vappua!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu on vaaleansininen

Melkein ehti maaliskuu loppua, ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän Vuosi väriterapiaa - haasteen maaliskuun postauksen!

Maaliskuun väriksi valitsin vaaleansinisen, koska yleensä maaliskuussa jo aurinko paistelee ja taivas on kauniin sininen. Tämä maaliskuu on kyllä sisältänyt kaikenlaista säätä ja ennen muuta liukkaita kelejä.

Vaaleansininen käsityö on tällä kertaa sukat. Tarkoitus oli kyllä tehdä muutakin, mutta tämä kuukausi on ollut todella kiireinen ja työntäyteinen. Puikot ovat saaneet jo melkein viikon levätä ihan rauhassa, en ole edes ehtinyt niitä käsiin nostaa.


Tuossa kuvassa sukkien väri on harmaampi kuin todellisuudessa. Nämä sukat olen suunnitellut alun perin kalenterisukkaprojektia varten. Erilaisia työvaihekuvia löytyi vaikka kuinka paljon, mutta jääkööt nyt tältä erää vielä julkaisematta. Lankana sukissa on Nalle, puikot olivat numeroa 3 ja silmukkamäärä 56. Sukat ovat melko pientä kokoa, ehkä 37. 

Toivottavasti huhtikuussa on vähän enemmän aikaa tehdä muutakin kuin töitä!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Helmikuu on keltainen

Vuosi väriterapiaa -haasteen helmikuun väriksi valitsin keltaisen. Helmikuu on vielä talvikuukausi, mutta kevät alkaa jo tehdä tuloaan. Ulkona paistaa aurinko ja kevätesikot saapuvat kukkakauppaan. Tekee mieli tehdä aurinkoista myös sisälle.



Keltaisenkirjava käsityöni on pieni virkattu pöytäliina ja muutama lasinalunen. Lanka löytyi omista varastoista, joskus vuosia sitten ostettua. Liinan malli on kirjasta Mary Oljen Kauneimmat käsityöt. Mallin on nimeltään Loistotähti ja kirjan mukaan se on koostaan (halkaisija 18 cm) huolimatta käyttökelpoinen päiväpeitteeseen. Käyttämäni paksuhko puuvillalanka ja 4,5 numeron virkkuukoukku tuottivat halkaisijaltaan 44 cm kokoisen liinan. Lasinalustat virkkasin oman ohjeen mukaan.



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Nurmilintuja ja peipposia

Keskitalven aikaan olen neulonut viisi huivia Heidi Alanderin suunnittelemien mallien mukaan. Nurmilintu on kolmionmallinen huivi, joka on suurimmaksi osaksi aina oikein -neuletta. Huivin neulomissuunta on sellainen, että kerrokset eivät tule kovin pitkiksi, joten se valmistuu nopeasti. Peipponen on kaareva huivi, joka aloitetaan keskeltä. Siinä kerrokset pitenevät koko ajan ja lopulta silmukoita on puikolla aika paljon.


Ennen joulua neulomani kaksi Nurmilintua lensivät joululahjoina pois pesästä, muut huivit ovat jääneet omaksi iloksi. Viime kesän Jyväskylän neulefestareilta tarttui mukaani muutama vyyhti Louhittaren luolan Ilmatar-lankaa, joka odotteli koko syksyn vuoroaan.   




Ensimmäistä Nurmilintua neuloessa tuntui, että huivista tulee tosi kapea, mutta ihan hyvänkokoinen siitä tuli myös näin ohuesta langasta. Huivi ei ole valtavan suuri, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Tämä on ainut Nurmilintu, johon tein kuvio-osan täysin mallin mukaan eli huivissa ei ole yhtään nurin neulottua silmukkaa. Lankana siis Louhittaren luolan Ilmatar, väri Koivu. Lankaa tähän meni 70 grammaa ja huivi on neulottu 4,5 bambupuikoilla.




Toisen Nurmilinnun lankana on Filcolanan Indiecita, väri Deep sea. Tämä lanka on 100 % alpakkaa, vähän paksumpaa ja pörröisempää kuin Ilmatar. Jostain syystä tuntui mukavammalta käyttää tähän ohuempia puikkoja, eli tässä oli käytössä numeron 4 koivuinen pyöröpuikko. Lankaa kului 95 g. Langan pörröisyyden takia ei kuvio-osuus oikein erottunut, kun tein sen ohjeen mukaisesti. Ensimmäisen pitsiosuuden neuloin ohjeen mukaan, mutta seuraaviin neuloin välikerrokset nurin, jolloin pitsiosaan tuli oikea ja nurja puoli ja se erottui paremmin. Valitettavasti minulla ei ole oikein onnistunutta kuvaa tästä Nurmilinnusta yksinään, koska se kääriytyi joulupaperiin niin nopeasti valmistumisen jälkeen, etten ehtinyt ottamiani kuvia tarkastella lähemmin.


Nurmilintujen jälkeen neuloin kaksi Peipposta. Jälkimmäisestä eli valkoisesta peipposesta olen kirjoittanutkin jo edellisessä postauksessa. Ensimmäisen peipposen tein itselleni Ilmattaresta. Koska Ilmatar on ohutta, piti tätä Peipposta vähän muokata lisäämällä kerroksia pitsiosiin. Harmaaseen peipposeen kului lankaa 76 grammaa. Neuloin tämän huivin 3,5 pyöröpuikolla, jossa on pituutta 120 cm. Pitkä kaapeli oli hyödyksi, kun silmukoita oli lopuksi melkoisen paljon. Toisen Peipposen lanka (Rose mohair) oli sen verran paksumpaa, että siitä tuli paljon isompi vaikka siinä on paljon vähemmän kerroksia. 



Viimeisenä tein vielä yhden Nurmilinnun, tällä kertaa Drops Delight -langasta puikoilla 4. Tämä tuli aloitettua junakäsityönä. Olin koulutuksessa kolmen tunnin junamatkan päässä ja jotain piti ottaa mukaan. Tämän huivin aloitus oli mitä mainiointa junakäsityötä, pelkkää aina oikeaa ja lyhyitä kerroksia. Lankaa huiviin kului 92 grammaa. Tähänkin tein pitsiosan välikerrokset nurin, jolloin pitsistä tulee sileämpi ja paremmin erottuva.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuu on valkoinen

Valitsin Vuosi väriterapiaa -haasteen tammikuun väriksi valkoisen. Tammikuu on valkoinen, koska silloin on yleensä lunta. Päivät alkavat pikku hiljaa pidentyä, joten valoa on enemmän.  


Ensimmäinen tähän haasteeseen liittyvä käsityö on virkattu avainnauha. Irrotin mainosnauhasta lukkolaitteet ja virkkasin yksinkertaisen nauhan tilalle. Tätä tulee ehkä joskus käytettyäkin, mainosnauhana en ollut sitä koskaan käyttänyt.




Tammikuun alussa neuloin valkoisen huivin. Huivi on Heidi Alanderin suunnittelema Peipponen, jonka ohje löytyy Ravelrystä. Lankana tässä huivissa on Novitan Rose mohair, puikot 4,5 ja lankaa kului 120 grammaa. Rose mohair -kerät ovat odottaneet käyttöä kaapissa jo pitkän aikaa, nyt niistä tuli käytettyä osa.  Tämä oli toinen huivi, jonka neuloin tällä ohjeella. En saa oikein huivin yläreunaa neulottua niin, että siitä tulisi suora. Huivin pingottaminen tai höyryttäminen kyllä vähän auttaa, mutta silti reuna vähän vetää, vaikka olen yrittänyt neuloa sen oikein löysästi.



sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuosi väriterapiaa - haaste

Sirpukan solmuissa -blogissa on julkaistu jo viime vuoden puolella tämä haaste, jossa valitaan jokaiselle kuukaudelle väri ja kyseisen kuukauden aikana esitellään käsityö, jossa väri on mukana. Ihana haaste, johon lähden innolla mukaan!

En ole viime aikoina seurannut kovin aktiivisesti sitä, mitä muissa blogeissa tapahtuu, joten tämänkin haasteen huomasin vasta nyt. Mutta se sattui oikein sopivaan saumaan. Sain toissa päivänä valmiiksi pari työtä, päättelin langat ja sitten olinkin tilanteessa, että mitään sellaista työtä ei ole kesken, jota nyt haluaisin jatkaa. Tällainen tilanne on erittäin harvinainen! 

Tässä haasteessa pitää siis etukäteen valita jokaiselle kuukaudelle väri. Valitsemani värit ovat alla olevassa kuvassa. Osa väreistä oli heti selviä, sillä joihinkin kuukausiin kuuluu jotain sellaista, jolla on selkeä väri. Näistä kerron sitten myöhemmin lisää.


Joka kuukausi on siis odotettavissa tässäkin blogissa haasteeseen liittyvä postaus, jossa tehdään käsityö kuukauden värillä. Saattaa olla, että jonkinlainen lankavaraston tyhjennysprojekti alkaa osana tätä haastetta. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu alkoi!

Joulukuu on päässyt alkamaan melkein varkain, ainut merkki tosin kalenterikuukauden vaihtumisesta oli se, että jo muutama päivä sitten tarkistin Niina Laitisen Facebook-sivuilta, onko tänäkin vuonna tulossa joulukalenterisukat. Ja kyllähän ne sieltä löytyvät, peräti kahdet erilaiset. Yritin kovasti hillitä itseäni ja annoin luvan vain yhden lankakerän ostoon. Jotta pohjaväri pitkävartisissa sukissa riittää, ostin yhden kerän vaaleanharmaata seiskaveikkaa. Muiden värien on löydyttävä vanhoista varastoista. Ja pitsisukkia en ajatellut tehdä ollenkaan, mutta varastosta löytyi kerä luonnonvalkoista Nallea. Tuskin pystyn välttämään kiusausta aloittaa myös ne.


Joulukalenterisukkien langoissa on samoja värejä kuin isänpäiväsukissa oli käytössä. Niistä ei täällä ole ollutkaan kuvaa valmiina, joten laitan senkin tähän mukaan.


Isänpäiväsukkien jälkeen tuli tehtyä parit lapsen jalkaan sopivat pienemmät sukat, joista nuo kirjoneuleiset ovat jo matkanneet käyttöön.


Vasemmanpuoleisissa sukissa on 52 silmukkaa ja oikeanpuoleisissa 56 silmukkaa, molemmissa oli käytössä puikot numero 3. Lankana Nalle, ainakin tuo pätkävärjätty ja vaalea sininen ovat sitä. Tumma sininen saattaa olla myös Novitan Woolia, se oli jotain vanhaa varastoa ilman vyötteitä. Pitsineuleisten joulukalenterisukkien ohjeessa silmukkaluku on 56, joten vähän epäilyttää, että sukista tulee minun käsialallani aika pienet. 

Muitakin neuleita on tullut tehtyä, mutta ne ovat vielä viimeistelyä vaille. Päättelyä odottavat palmikkolapaset ja yksi huivi. Ja yksi huivi on puikoilla, mutta niistä enemmän kun ovat esittelykunnossa.