Sängynpeiton virkkaaminen on sen verran pitkäpiimäistä touhua, että kestää aikansa ennen kuin sen saan valmiiksi. Niinpä kirjoittelen tällä kertaa vanhoista töistä. Sängynpeitto on kyllä edennyt, palasia on nyt valmiina 60. Niitä siis valmistuu suunnilleen yksi pala päivässä, joten valmista on ehkä joskus kuukauden päästä.
Selailin vanhoja valokuvia ihan muista syistä ja sieltä löytyi tällaiset aikanaan joululahjoiksi tekemäni kirjoneulelapaset. Lapasethan alkavat olla juuri nyt ajankohtaisia, kun tälle viikolle on lupailtu jo pakkasta ja luntakin.
Näiden lapasten malli on virkkaus- ja neuleohjeiden aarreaitasta Mary Oljen Kauneimmat käsityöt. Siellä nimenä on Valkealan kinnas. Kämmenosa on molemmilta puolilta samanlainen. Lankana on käytetty Nalle-lankaa. Kirjoneuletta neulottaessa on neuletiheydellä suuri merkitys. Itse käytän puolta numeroa isompia puikkoja kirjoneuleessa kuin yhdellä langalla neulottaessa, jotta neuleesta ei tule liian jäykkää. Valkealan kintaan malli on tiheäkuvioinen malli, josta tulee vahva neulos. Erityisesti tällaisesta on liian tiukalla neuleella helppo saada aikaan joustamaton koppura.
Nämä toiset lapaset olen tehnyt jostakin lehdestä leikkaamani kuvan mukaan. Mukailin kämmenpuolen mallin siten, että siinä on selkäpuolen tapaan aina välillä kokonaan harmaa kerros, mikä totta kai nopeuttaa mallin neulomista. Nämä lapaset ovat jonkin verran ohuemmat kuin Valkealan kintaat, koska lankaa ei vaihdeta yhtä tiheästi ja välissä on noita yhden langan kerroksia. Tätä mallia olen käyttänyt myöhemminkin ja silloin olen tehnyt lapasen kärkeen saakka alkuperäistä kuviointia.
Tekisi mieli mennä kaivelemaan villalankavarastoja ja tehdä kirjoneulelapaset! Mutta nyt täytyy vielä malttaa vähän aikaa. Aloitin nimittäin jo eilen yhden pienen välityön eli pitsin virkkaamisen puseron helman jatkeeksi. Kunhan se valmisttu, ehkä jo tänään tai huomennea, niin palailen taas peittopalojen ääreen.
