Matemaattisia neulemalleja

Neule- ja virkkaustöiden tekemiseen sisältyy paljon laskemista. Pitää laskea sopiva silmukka- ja kerrosmäärä. Pitsi- ja kirjoneulemallit vaativat yleensä tietyllä luvulla jaollisen silmukkamäärän, jotta kuvio tulisi kokonaisena työhön. Käsitöihin voi helposti ujuttaa vähän enemmänkin matematiikkaa mukaan. Matematiikan opettajana minua kiinnostavat luvut, satunnaisuus ja erilaiset pinnat. Näissä neuletöissä on mukana muutakin matematiikkaa kuin silmukkamäärä!

Luvuista erityisesti irrationaaliluvut eli päättymättömät, jaksottomat desimaaliluvut ovat kiinnostavia. Pii eli 3,141592653... on kaikkien tuntema esimerkki irrationaaliluvusta. Sen numerot seuraavat toisiaan näennäisesti mielivaltaisessa järjestyksessä. Ja koska kyseessä on jaksoton desimaaliluku, niin mikään numerosarja ei siellä toistu. Joitakin vuosia sitten sain idean kokeilla, miltä pii näyttäisi neulottuna. Tämä hame on tulos yhdestä kokeilusta. Neulekuviosta tuli mukavan vaihteleva, mikä oli odotettavissakin.

Tämän hameen neulemallina ovat siis piin desimaalit. Tulostin netistä muutamia tuhansia piin desimaaleja paperille ja aloin neuloa. Desimaalit on neulottu vuorotellen mustalla ja ruskealla. Piissä on myös desimaalina 0, joka on tässä versiossa neulottu nurjaksi silmukaksi. Alla olevassa kuvassa näkyy, kuinka piin 10 ensimmäistä numeroa on hameen helmaan neulottu.

Vaikka pii on irrationaaliluku ja sen desimaaleja käytetään myös satunnaislukuina, niin hameen neulemallissa ei ole mitään satunnaista. Eri väriset osat seuraavat toisiaan juuri siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät piin desimaaleina. Samanlaisen kuvion voi siis neuloa uudelleen, kun käyttää samaa silmukkamäärää. Tässä hameessa on 200 silmukkaa ja se on neulottu pyöröpuikoilla. Hameen valmistuminen kesti vähän liiankin kauan. Se nimittäin jäi aikanaan kesken siihen vaiheeseen, että vyötärö oli neulomatta. Hame on vähän liian kapea, minkä takia en sitten sillä kertaa tehnyt sitä ihan loppuun asti. Nyt hameen tekele osui käteeni ja ajattelin tehdä sen vihdoinkin valmiiksi!

Hameen kaveriksi neuloin samoilla langoilla Möbius-huivin. Möbiuksen nauhan voi tehdä esimerkiksi paperinauhasta yhdistämällä sen päät siten, että ennen yhdistämistä toista päätä käännetään puoli kierrosta eli 180 astetta. Tästä linkistä löytyy ohjeita Möbiuksen nauhalla askarteluun. Jos et ole koskaan tehnyt Möbiuksen nauhaa paperista, niin suosittelen kokeilemista! Möbiuksen nauhalla on mielenkiintoisia ominaisuuksia, joiden tutkimiseen on vihjeitä eo. linkissä.

Möbius-huivin voi neuloa myös ilman neulesaumaa yhtenä kappaleena, mutta nyt tein helpon ratkaisun ja neuloin lyhyehkön huivin 5 x 5 -korinpohjaneuleella satunnaisesti raitoja tehden. Korinpohjaneule on hyvä tähän työhön, koska se on molemmilta puolilta samannäköinen.

Käännetään huivin toista päätä puoli kierrosta ja ommellaan päät yhteen.

Möbiuksen nauhalla on mielenkiintoisia ominaisuuksia. Sillä on vain yksi puoli, minkä voi hyvin testata paperisen nauhan avulla. Sillä on myös vain yksi reuna eli kun reunusta virkataan niin aikaa myöten on virkannut koko huivin reunan ympäri.

Tämmöinen lyhyehkö Möbius-huivi on kaulassa ihan kivan näköinen.

PS. Olen taistellut tämän postauksen tekstin kanssa. Se pysyy keskitettynä vaikka tekisin mitä, joten olkoon niin.

Välitöitä

Pidän töiden suunnittelusta ja aloittamisesta. Siksi isompien käsitöiden välissä teen usein pienempiä ja nopeammin valmistuvia töitä. Joskus isomman työn tekemiseen tulee todella pitkä tauko erilaisten välitöiden takia.

Virkkasin ranteenlämmittimet mustasta Nalle-langasta virkkuukoukulla 4,5. Ranteen resoriosa on virkattu poikittain ja kämmenosa spiraalimaisesti. Peukalon koloa varten lisäsin muutaman silmukan. Ranteen lämmittimet ovat keskenään samanlaiset eli oikean ja vasemman käden välillä ei ole mitään eroa.

Toiset ranteenlämmittimet on virkattu kirjavan Isoveli-langan kerän lopusta koukulla nro 6. Ne on virkattu alusta loppuun kiinteillä silmukoilla spiraalimaisesti. Tällaiset ranteenlämmittimet tai sormettomat lapaset tai kynsikkäät on todella nopea tehdä. Lankaa niihin kuluu vain vähän. Olen käyttänyt isoja virkkuukoukkuja ja virkannut kiinteät silmukat vain alla olevan kerroksen takareunaan, jotta lopputulos on joustava.

Tein toisenlaisenkin välityön. Virkkasin kuvassa olevan pitsin mustan trikoopuseron helman jatkeeksi. Muuten hyvä trikoopusero oli hieman liian lyhyt ja jäi sen takia kaapin pohjalle. Toivottavasti sille nyt pitempänä ja pitsihelmaisena löytyy enemmän käyttöä.

Tämän pitsin malli on kirjasta Isoäidin pitsejä (kirjoittajat Barbara ja Marlies Müller, toim. Laila Kemppinen). Olen vain leventänyt sitä yhden kuvion verran. Virkkaaminen oli nopeaa, mallin oppi helposti. 

Helmeilyä pitkästä aikaa

Helmivarastot ovat saaneet olla vähän aikaa ihan rauhassa. Helmet ovat vain lisääntyneet, kun kaupassa käydessä kivannäköisiä helmiä tarttuu mukaan. Nämäkin helmet ovat odotelleet jonkin aikaa käyttötarkoitustaan. Olin jo pitemmän aikaa suunnitellut tekeväni helmivirkkauksella kaulakorun, jossa on kohoraita. Korvakorut tein sitten lopuista helmistä. Nämä työt on tehty samalla piilosilmukkatekniikalla, jolla olen aiemminkin tehnyt tällaisia putkimaisia helmivirkkaustöitä.

Helmivirkkauksen työläin vaihe on helmien pujottelu lankaan. Koska työn helmet olivat keskenään eri kokoisia,  tein vain yksinkertaisen pujottelun eli kolmesta vasemman puoleisesta laatikosta yksi helmi ja sitten kolme pientä siemenhelmeä viimeisestä laatikosta. Yhdessä kerroksessa on kuusi helmeä. Alemmassa kuvassa olevien helmien lisäksi työssä on kellertäviä siemenhelmiä.

Virkatessa piti olla tarkkana, että ottaa oikean kerroksen helmen seuraavaksi, koska isoimmat helmet olivat selvästi ylempänä kuin pienemmät. Yksinkertainen malli helpotti virkkausta, koska iso keltainen helmi virkattiin aina edellisen kerroksen ison keltaisen helmen päälle jne.

Lopputulos on mielestäni oikein kiva. Ihan ensimmäiseksi helmivirkkaustyöksi en suosittele tällaista, koska helmien kokoero hankaloittaa työn tekemistä.