Tetraedrin muotoinen pussukka

Näiden pussukoiden esittely on odottanut vuoroaan jo joulusta lähtien. Tein näitä joululahjoiksi, mutta joulun jälkeen olen ollut kädet täynnä kaikenlaista neulomista, joten tämän jutun kirjoittaminen on jäänyt. Käsi paketissa on hankala neuloa, mutta tämä koneen näpyttäminen kyllä sujuu!

Monet meistä muistavat vielä tetraedrin muotoiset mehupakkaukset. 1970-luvun Norjan matkalta on minulle jäänyt mieleen vastaavanlaiseen pakkaukseen pakattu piimä ja vastikään näin televisiosta 1960-luvun Ruotsia kuvanneessa ohjelmassa samanlaisia maitopakkauksia. Tämän pakkauksen etuna on todella helppo valmistus. Kartonkiputkeen tarvitaan vain kaksi liimaussaumaa ja pakkaus on valmis. Pussukkaa varten tarvitset suorakulmion muotoisen kangaspalan ja vetoketjun. 

Jotta pussukka pysyy muodossaan, on kankaan oltava suhteellisen tukevaa. Itse käytin Marimekon kangaspaloja. Kangaspalan korkeus on yhtä suuri kuin vetoketjun korkeus saumanvaroineen. Jotta pussukasta tulee säännöllisen tetraedrin muotoinen, pitää kangaspalan leveyden olla noin 2,31 kertaa vetoketjun pituus. Tähän pituuteen pitää vielä lisätä saumanvarat vetoketjun kiinnittämistä varten. Kangaspalan koon voi laskea käyttäen Pythagoraan lausetta ja laskut ovat näkyvissä tämän postauksen viimeisessä kuvassa.

Ensiksi ommellaan vetoketju kangaspalan lyhyille sivuille niin, että muodostuu rengas.

Ompele sitten pussukan pohjasauma. Taita kangasputki kaksinkerroin siten, että vetoketju on taitoksen keskikohdassa. Ompele yhteen vetoketjun suljetusta päästä. Jos haluat vetoketjun käyttöä helpottavan nauhanpätkän vetoketjun loppuun, niin kiinnitä se tämän sauman ompelemisen yhteydessä.

Seuraavaksi kangasputkilo taitetaan toisen kerran kahtia, nyt vetoketjun avonainen pää on sauman reunassa. Tämä taitos on kohtisuorassa edellistä taitosta vastaan. Ompele sauma niin, että vetoketju on hiukan auki. Muuten pussukan kääntäminen oikein päin voi olla hankalaa. Tässä kohtaa voit kiinnittää pussukkaan ripustuslenkin.

Pussukka on valmis käännettäväksi.

Tältä pussukka näyttää valmiina. Ensin ommeltu sauma on pussukan edessä alhaalla ja toinen sauma keskellä takana.

Lopuksi on tämän ohjeen takana olevaa matematiikkaa. Säännöllinen tetraedri on yksi Platonin kappaleista . Muista Platonin kappaleista oktaedri ja ikosaedri ovat hyvin tuttuja himmeleistä. Ja Madam B.C. oli tehnyt kalenterin dodekaedrin muotoiseksi.

Värkkäys vaikeutui!

Liukas tienpinta pääsi yllättämään ja seurauksena oli ranteen murtuma. Kaaduin eilen illalla koiran kanssa lenkkeillessäni, mutta menin lääkäriin vasta tänään. Arvelin, että menen sinne ihan turhaan, mutta olin väärässä. Vaikka käsi ei paljon ollut turvoksissa, niin murtuma siitä löytyi.

Kipsi hankaloittaa käsillä tekemistä, mutta ei sitä täysin estä. Tänään en kuitenkaan taida käsityötä esiin ottaa, sen verran kättä jomottaa. Kun on aina tottunut istumaan television ääressä käsityö kädessä, niin on vaikea istua kädet tyhjinä. Onneksi paketissa on vasen käsi!

Ainakin tuplaneuloksiset kissa-lapaset jäävät nyt tähän vaiheeseen vähäksi aikaa. Tuplaneuloksen tekeminen puikoilla 2,5 on aika hidasta. Käsi kipsissä on helpompi tehdä isommilla puikoilla ja vähemmän tarkkaa touhua.

Lapasia, lapasia

Kirjoneulelapasia tuli tehtyä neljät yhteen putkeen. Erityisesti innostuin näistä eläinkuvioisista lapasista, joihin löysin mallin Pinterestistä.

Lankana näissä on Novitan Florican kerien loppuja. Lapasista tuli lasten kokoa, mikä oli tarkoituskin. Toivottavasti ovat saajalleen mieleiset.

Kämmenpuolella näkyy eläinten selät. Florica on ohuehko lanka, mutta nämä ovat käytännössä kaksinkertaiset, koska toista lankaa on pitänyt kuljettaa pitkiä matkoja nurjalla puolella. Sidoin langan aina kahden silmukan välein, jotteivät lankalenkit tarttuisi pieniin sormiin.

Näiden lapasten malli on Roosa nauha ohjekuvastosta. Lankana on 7 veljestä, värit syklaami ja valkoinen. Kuvaston mallia olen muuttanut silmukkamäärän osalta, koska käyttämäni lanka on paksumpaa kuin Roosa nauha kuvaston ohjeen lanka. Näissä käytin puikkoja 3,5 ja 48 silmukkaa. Koska mallisaa ei ole peukalokiilaa, niin lapaset ovat hieman kapeahkot.

Ruusulapasten malli on oma. Lanka on 7 veljestä, värit harmaa ja syklaami. Tällä kertaa käytin puikkoja 4 ja silmukkamäärää 50. Varren mallineule on viidellä jaollinen, siksi tällainen silmukkamäärä.

Nyt saavat lapaset riittää vähäksi aikaa. Tosin minulla on jo mielessä suunnitelmat yksiin lapasiin, mutta ensin teen jotain muuta!

Kelttisolmukuvioiset miesten lapaset

Kirjoneulesukkien neulominen oli sen verran mukavaa, että teki mieli jatkaa kirjoneuleiden parissa. Olen aiemmin vältellyt Seitsemän veljestä -lankaa, koska se on aika paksua. Parien sukkien jälkeen lanka on alkanut tuntua ihan mukavalta neuloa ja paksusta langasta neuletyöt valmistuvat nopeasti. Näillä pakkasilla paksut kirjoneulelapaset ovat sopivan lämpimätkin.

Näiden lapasten mallin olen suunnitellut perinteisten kuvioiden pohjalta. Kuviot eivät siis ole omia keksimiäni, mutta niiden yhdistäminen tällä tavalla on. Selkäpuolella on kelttisolmukuvio ja kämmenpuolella helpommin neulottava tiheä kuvio. Aika helppo tuo solmukuviokin on neuloa, mutta siinä on selkeästi isompia yhtenäisiä värialueita. Erityisesti lapasten kohdalla on syytä olla tarkkana, ettei sisälle jää kovin pitkiä lankalenkkejä, jotka sitten tarttuvat kynsiin kiinni. Itse teen korkeintaan kolmen silmukan mittaisia lenkkejä. Näin paksun langan kohdalla nekin ovat jo aika pitkiä.

Tämä kämmenpuolen kuvio oli mukava neuloa, koska siinä ei ole isoja yksivärisiä kohtia. Se on kohtuullisen tiivistä ja siitä tulee lämmin neulos. Tätä voisi aivan hyvin käyttää lapasen selkäpuolellakin. 

Tässä vielä lapasiin vähän ohjetta ja käyttämiäni silmukkamääriä. Lankana on Seitsemän veljestä musta ja harmaa, yhteensä lankaa tarvitaan vajaat sata grammaa. Koska neulon aika tiukkaa, käytin sukkapuikkoja nro 4. Niillä tuli neuletiheydeksi 24 s / 10 cm ja 27-28 krs / 10 cm. Neuletiheyteni poikkeaa aika paljon vyötteen tiheydestä 18 s ja 24 krs / 10 cm. Silmukoita on lapasessa 52. Alla on kuvio vasemman käden lapaseen. Oikean käden lapanen on tämän peilikuva. Peukalokiilan kohta on merkitty kuvioon punaisella. Kun kiila on valmis, poimi silmukat langalle ja jätä odottamaan. Kiilan paikalle luo viisi silmukkaa, jotka kavennetaan sitten yksi kerrallaan pois. Noiden kuviokerrosten jälkeen peukalossa (yhteensä 22 seilmukkaa) on tehty kavennusosa pelkällä harmaalla. Kun lapasten kärjessä on jäljellä yhteensä 12 silmukkaa, katkaise langat (jätä harmaata pitkähkö patkä jäljelle ja mustaa päättelyvaran verran). Ota silmukat hakaneuloille ja vie ne nurjalle puolelle kärjessä olevasta aukosta ja käännä lapaset nurin päin. Ota silmukat takaisin kahdelle puikolle ja neulo yhteen yksi silmukka kämmenpuolelta ja yksi selkäpuolelta. Päättele silmukat samalla. Näin lapasen kärjestä tulee vähän tylpempi kuin kaventamalla ihan loppuun asti.

Sukkakirjoja

Olen viime päivinä tutkaillut paria sukkakirjaa. Joulun edellä lainasin kirjastosta Kyllikki Mitrosen ja Maija Niemisen kirjoittaman Suomalaisen sukkakirjan. Toinen kirja on kirja-alesta mukaani tarttunut Melissa Morgan-Oakesin kirja Varpaista varteen. Kumpikin kirja sisältää yksityiskohtaisia ohjeita sukan tekemiseen, mutta ohjeet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Suomalainen sukkakirja on painettu vuonna 1980. Kuvista ja sukkamalleista voisi kuvitella, että kyse on vieläkin vanhemmasta kirjasta, koska monet mallit ovat peräisin Kansallismuseon kokoelmissa olevista sukista. Kun tarkemmin muistelee, niin tuohon aikaan suksisauvat olivat rottinkia ja siteet ja monot juuri sellaisia kuin kirjan kuvissa. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia ja käytin Nalle-langasta neulomieni joulukalenterisukkien kohdalla tämän kirjan ohjetta pohjekavennusten määrästä. Kirjassa on paljon kivoja kirjoneulesukkia, joista voisi ottaa joitakin kuviomalleja käyttöön. Sellaisenaan en ehkä näitä sukkia tule tekemään.

s.16 Mitronen & Nieminen: Suomalainen sukkakirja

Kirja on selvästi oman aikansa tuote. Kuvia on toki paljon, mutta ne ovat pääasiassa mustavalkoisia. Esipuheessa sukantekijälle todetaan, että "Meistä nykyajan naisista ei monikaan enää osaa neuloa sukkaa saatikka sitten kaunista ja jalkaan hyvin istuvaa sukkaa.". Vieläköhän tuo pitää paikkansa? Ainakin käsityöblogeista päätellen sukanneulontataito on hyvin hallinnassa monella suomalaisella naisella. Suomalaisessa sukkakirjassa on hyvin opettavainen sävy. Kirjan tarkoituksena onkin "opettaa sukan neulominen mahdollisimman tarkasti ja monipuolisesti". Otin tuohon viereen kuvan yhdestä kirjan sivusta, jossa luetellaan useimmiten sukan neulomisessa esiintyviä virheitä. Lista virheistä huvitti minua kovasti, sillä olen onnistunut välillä tekemään enemmän tuota vasemmanpuoleista muistuttavia sukkia!

Toinen sukkakirja eli Varpaista varteen on vuodelta 2010. Se on alunperin julkaistu Yhdysvalloissa. Sukat neulotaan tämän kirjan ohjeita noudattaen kärjestä aloittaen ja kaksi yhtä aikaa pyöröpuikolla. Ostin kirjan Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä noin 8 euron hintaan. Tätä kirjaa tulee varmasti selailtua myöhemminkin.

Tein heti yhdet sukat Nalle-langasta numeron 3 pyöröpuikoilla, joiden pituus on 80 cm. Kirjan ohjeen mukaan pyöröpuikon pituus pitäisi olla 100 cm, mikä olisi varmasti parempi kuin tuo käyttämäni pituus. Sellainen onkin sitten seuraava hankinta neulontavälinepuolella. Terää ja vartta neuloessa 80-senttinenkin puikko toimii aika hyvin, mutta kantapään kohdalla puikolla oli enimmillään 60 + 60 silmukkaa kantapäiden puolella ja 30 + 30 silmukkaa sukan etupuolella. Näin isolla eri puolien silmukkamäärien erolla oli puikkoa vähän hankala vääntää.

Sukista tuli ihan hyvän malliset. Tämä malli on kirjassa nimellä Meriheinä. (Huom. erilaisista valaistusolosuhteista johtuen kuvissa olevat sukat näyttävät ihan eri värisiltä, vaikka kaikki kuvat ovat samoista sukista. Oikea väri on jotain näiden värien väliltä.) Erityisesti minua viehätti tapa, jolla aloitussilmukat luotiin kahdelle puikolle yhtä aikaa. Se poiki heti ajatuksen siitä, että tätä luomistapaa voisi käyttää Möbius-huivin silmukoiden luomiseen, siitä myöhemmin lisää. 

Kirjan tekijä kieltäytyi antamasta valmiita kerros- tai senttimetrimääriä sukkien pituudelle, koska ne riippuvat niin paljon neuletiheydestä. Tämän otin ilolla vastaan! Samasta asiasta oli maininta myös Suomalaisessa sukkakirjassa. Sukan koon määrittämistä varten on jokaisen sukkamallin kohdalla kaava, johon sijoitetaan haluttu sukan pituus ja neuletiheys sekä mallin kiilaosan pituus. Kaavalla saadaan laskettua pituus, jonka kohdalla aloitetaan kiilaosan levennykset. Toimi mainiosti ainakin näissä sukissa. Kantapään vahvistamista aion kokeilla seuraavien sukkien kohdalla myös vähän kantapään alapuolelle. Ohjeen mukaan vahvistetuksi tulee vain kantalapun osuus.

Kun aloitin näiden sukkien neulomisen, en vielä ollut ymmärtänyt ohjeesta muuta kuin sen, että sain silmukat luotua. Etenin vaihe kerrallaan. Ensimmäisellä lukemalla olin aivan pyörällä päästäni enkä ollut ollenkaan varma, miten seuraava vaihe pitää tehdä. Kun siihen vaiheeseen sitten pääsin, niin ohjekin alkoi aueta. Kirjassa on hyvät kuvat ja sanalliset ohjeet, joita ei pidä heti säikähtää. Tulen varmasti neulomaan vielä lähiaikoina toiset sukat varpaista aloittaen.

Joulukalenterisukat kolmella tavalla

Uuden vuoden alkajaisiksi palaan vielä joulukalenterisukkiin, joita tulin tehneeksi kolmet. Ainakin tähän mennessä! Löysin linkin Niina Laitisen suunnittelemiin kirjoneulesukkiin joulukuun kymmenennen päivän tienoilla ja siitä se sitten lähti. Tämä oli erittäin mukava joulukalenteri, aamulla ensimmäiseksi katsoin mitä tänään on tulossa!

.

Ensimmäiseksi aloitin nämä viininpunaisen ja valkoisen kirjavat sukat ohjeen mukaisilla aloitussilmukkamäärillä. Lankana Seitsemän veljestä ja puikkoina sukkapuikot 3,5. Ohje oli muuten hyvä, mutta siitä puuttui tiedot neuletiheydestä ja alkuperäisten sukkien varren leveydestä ja pituudesta. Ohjeen mukainen silmukkamäärä oli ainakin minulle liian pieni ja varresta tuli kapeahko, mutta varrella oli pituutta ihan reilusti. En tehnyt ihan niin paljon kavennuksia, vaan tein lopun sukan isommalla silmukkamäärällä, jotta se mahtuisi edes tyttärelle! Tarkkasilmäinen huomaa virheen, jonka olin tehnyt jo sukkien alkuosassa, mutta jonka itse huomasin vasta monen päivän päästä. En viitsinyt lähteä purkamaan, vaan annoin olla. Teräosa on tehty hieman eri tavalla kuin ohjeessa, kun siitäkin alkoi tulla liian pitkä Tein pari viimeistä kuvioraitaa oman mallin mukaan ja samalla jo tein sädekavennuksia. Kooksi näille sukille tuli noin 40, vaikka ohjeen mukainen sukkakoko oli 38.

Seuraavaksi aloitin nämä monenkirjavat jämälankasukat. Suurin osa langoista on tässäkin seiskaveikkaa, mutta joukossa on myös muita vastaavanvahvuisia sukkalangan loppuja. Nämä on tehty numeron 4 pyöröpuikolla yhtä aikaa ja silmukoita oli alkajaisiksi 72. Varrella on leveyttä ja mittaa minulle itselleni aivan riittävästi. Samoin kuin noissa ensimmäisissäkin jouduin hieman lopettelmaan ennen aikojaan terän tekemistä, kun sukan koko olisi tullut liian suureksi. Silti näistä tuli varmaankin kokoa 42, mikä on minullekin vähän liikaa, mutta en viitsinyt sitten purkamaan alkaa.

Käytän yleensä sukkiin mieluiten Nalle-lankaa ja kolmannet sukat tulikin tehtyä siitä. Näissä on omasta mielestäni paras väriyhdistelmä ja kuvio tulee ohuemmalla langalla mukavamman näköiseksi. Aloitukseen tein 84 silmukkaa ja kavennuksia siten, että nilkasta eteenpäin silmukoita on 64. Sukat on tehty numeron 3 sukkapuikoilla. Näitä varten ostin toisiksi puikoiksi Prymin sukkapuikot, jotka olivat vanhoihin verrattuna todella tahmeat. Silmukat eivät putoa puikolta niin helposti, mutta itse neulon mieluummin liukkailla puikoilla. Näissä on ohjeen mukainen kärkikavennus, jota en kovin usein ole sukkiin tehnyt. Ihan hyvältähän sekin näyttää. Kahden ensimmäisen parin kanssa en malttanut edes odottaa kavennusohjetta, vaan aloin sädekavennuksen jo aiemmin, kun näytti että sukat kasvavat todella isoiksi.

Kokeilen mielelläni uusia juttuja ja sellainen oli tässä ohjeessa joustinkantapää. Ensimmäisestä kantapäästä tuli paksu ja pehmoinen, kun noudatin hieman huonosti ohjetta ja nostin neulomatta oikealla kerroksella silmukat niin, että ne näyttävät lopulta ristiinneulotuilta. Tämä johtuu yksinomaan siitä, että olen aina tehnyt oman äitini ohjeen mukaan vahvistetun kantapään nostamalla joka toisen silmukan neulomatta nurjalla kerroksella enkä osannut nostaa niitä oikein neulomatta oikealla puolella! Äidiltä opittu tapa on mielestäni paljon nopeampi, koska nurja kerros on aina hitaampi tehdä. Ja saan työstä siistimmän, koska omat nurjat silmukkani ovat aina paljon löysempiä kuin oikeat. Kehitinkin sitten oman version joustinkantapäästä. Oikeat kerrokset neulotaan oikein, nurjalla nostetaan joka toinen silmukka neulomatta nurin (lanka pitää jättää työn etupuolelle) ja joka toinen silmukka neulotaan oikein. Eli yhtään nurjaa silmukkaa ei tarvitse neuloa. Alla oikealla neulottu kantapää on tehty näin. Aina sitä oppii jotain uutta!

Nyt voikin nautiskella lämpimistä sukista, kun pakkanen paukkuu ulkona!