Joulukuu on tummanvihreä

Tämä on joulukuun Vuosi väriterapiaa -haasteen postaus. Vuoden viimeisen kuukauden väriksi valitsin tummanvihreän. Ajatuksissa oli havumetsän väri. Joulukuun vihreäksi käsityöksi tein oman mallin mukaiset kelttisolmukuvioiset lapaset.

Muuten tein lapaset ohjeen mukaan, mutta varren raidoitus on vähän erilainen. Lanka oli tällä kertaa joskus Norjasta ostettu Rubin Superwash, joka on 100 % villaa. Puikot olivat 3,5 ja lankaa kului 91 g. Tarkoituksena oli saada aikaan vähän pienemmät, naisten kokoa olevat lapaset, mikä onnistuikin oikein hyvin.

Vuosi väriterapiaa on lopuillaan. Marraskuun violetti käsityö vielä odottelee keskeneräisenä valmistumistaan, mutta yritän saada senkin esiteltyä vielä ennen vuodenvaihdetta.

Tour de Sockin kaksi viimeistä etappia

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Tour de Sockin kahden viimeisen etapin sukat. 

Toiseksi viimeisen etapin sukkien mallin nimi on Accio ja ne on suunnitellut Heidi Nick. Sukkiin olin valinnut harmaan langan, Novitan Pikkusiskoa. Helmien valinta tuotti minulle jonkin verran päänvaivaa, sillä varastoistani löytyi monta tähän tarkoitukseen sopivaa värivaihtoehtoa 3 mm:n kokoisia helmiä. Lopulta valitsin oranssit helmet.

Mallissa on todella paljon palmikoita, mutta ne ovat kahden tai neljän silmukan palmikoita, jotka on helppo neuloa ilman apupuikkoa. Osa helmistä jäi vähän kuin montun pohjalle, osa sijoittui mukavasti nurjien silmukoiden paikalle. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy sukan varren takaosa, jossa on kuviota kantapäähän asti. Kaikesta muusta sukissa oikeastaan pidän, mutta kärki ei oikein ole minun  makuuni. Kuvioneule olisi saanut jatkua pitemmälle.

 

Nämä sukat sain neulottua nopeasti ja sijoitukseni oli 55. Jalkapöydän päälle tulevia helmiä ei olisi ollut pakko laittaa ja niistä sain vielä lisäpisteen, joten kaikki näytti ihan mukavalta. 

Tour de Sockin viimeisen sukkamallin on suunnitellut Carolyn (Candy) Degel ja sen nimi on Vertigo 2 point 0. Etapin sukkia varten tarvittiin neljää väriä. Ohjeessa ei oikein pystytty tarkasti sanomaan, paljonko mitäkin väriä tarvitaan. Kun näin mallin, se oli mielestäni oikein hyvän näköinen. Ohjevihkon pituus (19 sivua) kyllä hieman pelotti, mutta ryhdyin innolla hommiin. Kaikki aikaisemmat sukat olin tehnyt joko pitkällä kaapelilla yhtä aikaa tai kaksilla sukkapuikoilla yhtä aikaa.  Näiden kohdalla luovuin tästä ajatuksesta heti alkuunsa, sillä sukkien teko oli todella hidasta.

Sukissa käytettiin ns. Jacquard-tekniikkaa, jossa sukan sisäpuolelle muodostuu toinen kerros. Niistä ei tule täysin kaksinkertaiset, mutta melkein. Vaikka sukat on neulottu ohuista langoista, keltainen ja sininen ovat Novitan Venlaa ja punainen ja valkoinen Dropsin Fabelia, on sukka tosi paksu ja lämmin.

Vaikka kuinka yritin, en saanut sukkia valmiiksi määräajassa. Yllä olevassa kuvassa on tilanne, jossa olin etapin päättyessä. Vain 36 osallistujaa ehti tehdä sukat valmiiksi asti. Tähän vaikutti kyllä se, että aika moni kisaajista luovutti heti mallin nähtyään.

Neljä päivää etapin päättymisen jälkeen sukkani olivat valmiit. Nämä viimeiset sukat jakoivat mielipiteitä Tour de Sockin osallistujien kesken. Mielestäni malli on oikein kiinnostava, koska punaiset pikkuruudut sijaitsevat satunnaisesti. Ainut kohta, jota en oikein onnistunut ohjeella tekemään, oli kantapää. En ole tällaisella tekniikalla sukkia ennen tehnyt enkä varmaan enää koko sukkia näin teekään. Lapasiin ja sukan varsiin tämä tekniikka kyllä käy oikein mainiosti.

Kokonaiskilpailussa olin 93. Pisteitä saaneita osallistujia oli 603. Tour de Sockin jälkitunnelmissa ajattelin, etten neulo kyllä sukkia vähään aikaan. Siitä on nyt puolitoista kuukautta ja sukkia on tullut neulottua senkin jälkeen, kolmas pari parhaillaan puikoilla. Suomalainen sukkakilpailu Sukka-Finlandia on alkamassa joulukuussa. Olen käynyt sivuilla muutaman kerran ja harkinnut osallistumista. Välillä Tourin aikana tuntui neulominen pakolliselta eikä oikein muuta ehtinyt tehdä. Sellaiseen tilanteeseen en haluasi joutua, mutta uuden oppiminen on kyllä aina hauskaa!

Lokakuu on oranssi

Vuosi väriterapiaa -haasteen lokakuun väriksi valitsin oranssin. Lokakuun oranssi väri löytyy luonnosta, sillä osa puista ja pensaista loistaa vielä ruskan väreissä. Lokakuun lopun Halloweenin väri on myös oranssi.

Lokakuun oranssi käsityö on tämä huivi, jonka malli on Heidi Alanderin suunnittelema Titanium.

Lanka on Louhittaren Luolan Ilmatar, väreinä koivu ja orientti. Neuloin huivin jo keväällä, joten ihan varma en voi puikosta olla, mutta 3,5 tai 4 on todennäköisin vaihtoehto. Sitä kuvittelee muistavansa neuletöiden yksityiskohdat, mutta käytetyt puikot, silmukka- tai kerrosmäärät haihtuvat kyllä mielestä todella nopeasti. Kaikki pitäisi muistaa kirjata ylös, jos niihin joskus haluaa palata. Lankaa kului 74 grammaa.

Pingotukseen ja kuvattavaksi huivi pääsi vasta nyt lokakuussa.

Syyskuu on ruskea

Syyskuu meni niin nopeasti, että vasta muutama päivä sitten havahduin miettimään, mikä olikaan Vuosi väriterapiaa -haasteen kuukauden väri. Tammikuussa olin valinnut  syyskuun väriksi ruskean, ajatuksena puiden ja nurmikoiden ruskeaksi muuttuva väri. Mikään tekeillä oleva tai vastikään valmistunut työ ei ollut ruskea. Olisiko edes lankavarastossa mitään ruskeaa? Väri ei ole viime aikoina kuulunut niihin, joita käytän useimmiten.

Vähän aikaa varastolankoja muisteltuani tuli mieleeni vuoden takaisilta Jyväskylän neulefestareilta ostettu silkkivillalanka. Olin kerinyt jo langan ja kerran aloittanut neuloa siitä lapasia, mutta lanka osoittautui siihen tarkoitukseen liian paksuksi. Syyskelit ovat jo sen verran viilenneet, että pipo ja hanskat alkavat olla tarpeelliset. Eli pipon tekoon siis.

Lanka on Rintalan luomutilan  silkkivillalankaa, jossa on puolet lampaanvillaa ja puolet silkkiä. Vyötteessä suositellaan puikoiksi 3-4, mutta edellisestä koetuksesta tiesin, että otan paljon paksummat puikot käyttöön. Pikaisen puikkovaraston tarkastelun jälkeen puikoiksi valikoituivat numeron 7 pyöröpuikot, joiden pituus on 40 cm. Niillä on hyvä neuloa pipoa, vaikka alkuun tuntuivat tosi paksuilta käteen, kun olen viime aikoina neulonut aika ohuilla puikoilla.

Loin pipoa varten 68 silmukkaa käyttäen luonnissa tekniikkaa, jonka englanninkielinen nimi on German twisted cast-on. Tällä tavalla reunasta tulee vähän tavallista luontitapaa tukevampi. Neuloin kahdeksan kerrosta 2 o 2 n ja sitten sileää neuletta, kunnes tuntui tarpeelliselta aloittaa kavennukset. Kavensin ensin pari kertaa joka toisella kerroksella neljässä kohdassa, jäljellä oli 60 silmukkaa. Vaihdoin siinä vaiheessa kavennukset kuuteen kohtaan ja kavensin ensimmäiset kaksi kertaa joka toisella kerroksella ja sitten joka kerroksella kunnes jäljellä oli kuusi silmukkaa. Lankaa kului pipoon noin 50 grammaa, joten siitä riittää vielä toiseen pipoon.¨

Kuvissa pipon väri näyttää kovin vaalealta, mutta todellisuudessa se on vaaleanruskea. Silkkivillalanka ei kutita joten tästä saattaa tulla ihan mieleinen pipo.

Elokuu on punainen - Tour de Sockin neljäs etappi

Tämä postaus iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli kyseessä on Vuosi väriterapiaa - haasteen elokuun postaus, jonka käsityönä ovat Tour de Sockin neljännen etapin sukat. Elokuun väriksi valitsin punaisen, koska elokuussa kypsyvät punaiset viinimarjat ja yleensä myös puolukat. Ravelryssa nimesin nämä sukat Marjapuuroksi, koska se tulee mieleeni sukkien väristä.

Neljännen etapin sukkia varten piti valita kaksi väriä, joissa on selvä kontrasti. Olin ostanut nämä langat oikeastaan jo toista etappia varten, mutta otin ne käyttöön vasta nyt. Lanka on Drops Fabel ja mallin nimi on Mosaic Marble. Neule on mosaiikkineuletta eli kuviointi tehdään silmukoita nostamalla. Jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä, mutta lopputulos näyttää kirjoneuleelta. Ihan tällaisella tekniikalla en ole aiemmin sukkia tehnyt.

Valitsin tällä kertaa pienemmän kahdesta koosta. Neuloin sukat magic loop -tekniikalla yhtä aikaa ja vaihdoin värit toiseen sukkaan toisin päin. Aloitusresorin neuloin puikoilla 2,5, jota yleensä käytän Fabelia neuloessani.  Varret neuloin kuitenkin numeron 3 puikoilla, jotta ne eivät olisi liian kireät. Kuten aiemmissa Tourin sukissa piti tässäkin tehdä tietty minimimäärä kerroksia ja jälleen näistäkin tuli isot, vaikka olin ajatellut tehdä pienempään jalkaan sopivat sukat. Kantapään ja terän neuloin puikoilla 2,5.

Sijoitukseni Tourin neljännellä etapilla oli 162., kun etapin sukat sai valmiiksi määräaikaan mennessä 376 neulojaa. 

Tour de Sock - kolmas etappi

Tour de Sockin kolmannen etapin sukka oli jälleen yksivärinen, nimeltään Indecisions ja suunnittelijana Adrienne Fong. Pitsiä ja palmikkoa sisältävässä sukassa oli kolme vaihetta, joissa voi tehdä erilaisia valintoja. Varren suuhun voi tehdä nirkkokäänteen tai joustinneuletta. Kantapää oli joko yksinkertainen tai mallineuletta. Samoin teräosaan oli mahdollista tehdä joko mallineuletta tai joustinneuletta. Kilpailuun vaadittiin, että sukan terä neulottiin mallineuleella. Nirkkokäänteestä ja palmikkokantapäästä sai kisassa lisäpisteen.

Tein nämä sukat Novita Venla-langasta puikoilla nro 2,5 ilman sen kummempaa kiirettä, kuten olin jo edellisen etapin aikana päättänyt. En erityisemmin pidä palmikoiden neulomisesta ja tässä mallissa niitä oli paljon, kolmen silmukan palmikoita. Ohjeessa ehdoteltiin, että neulomisen nopeuttamiseksi palmikot voisi neuloa ilman apupuikkoa ja siihen oli ohjevideokin. Kokeilin sitä, mutta se ei ollut oikein minun tiukahkolle neulekäsialalleni sopiva tapa. Käytännössä tein palmikot nopeammin apupuikon avulla.

Kilpailusukat tein L-kokoon ja hankin lisäpisteen varren suusta ja kantapäästä. Tässä kuten aikaisemmissakin tourin sukissa on ollut valtavan pitkä varsi. Itse tekisin mielelläni vähän lyhyemmän varren, mutta kisasukkiin on tehtävä minimikerrokset. Teräkin tuli jälleen niin pitkäksi minimikerrosmäärillä, että se sopii hyvin omaan isoon jalkaani. Vähän pienempikin koko olisi ehkä riittänyt. Tämä tietysti johtuu siitä, että neuletiheys ei varmasti ole sama kuin ohjeessa mainittu. En ole viitsinyt huolehtia neuletiheydestä kovin paljon, koon olen valinnut lähinnä silmukkamäärän mukaan.

Vaikka en pitänyt sen kummempaa kiirettä, sijoituin tällä etapilla sijalle 153. Kaikkiaan kilpailusukan sai määräaikaan mennessä valmiiksi 433 neulojaa. Kokonaiskisassa olen kolmen etapin jälkee sijalla 100.

Koska tässä mallissa oli vaihtoehtoja, oli jokseenkin selvää, että teen toiset sukat heti, kun ensimmäiset ovat valmiit. Toisissa on lankana Novita Taika ja kaikilta osin valittu se toinen vaihtoehto. Koko on kahdesta annetusta koosta pienempi. Silmukat piti luoda menetelmällä, jonka engalnninkielinen nimi on German Twisted Cast-On. Se oli minulle uutta. Aloitusreunasta tulee tällä menetelmällä ihan siisti ja hieman tavallista tukevampi. Varteen tein vain kaksi mallikertaa ja toisen sukan palmikot käänsin toiseen suuntaan. Aika pitkä varresta tuli tällä langalla kahdellakin mallikerralla.

Sukan kantapään toinen vaihtoehto oli tehdä yhdistettyä joustinta ja ristiin-vahvistettua neuletta. Ihan hauskannäköinen kantapäästä tuli. Terän tein joustinneuleella ohjeen mukaan. Tämähän ei kisasukkaan olisi kelvannut, mutta käyttösukkaan ihan hyvä vaihtoehto.

Tour etenee ja töiden alku hiukan haittaa neulomista ja blogin kirjoittamista. Neljännenkin etapin sukka on jo valmiina, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin. Nyt on jo langat, helmet ja puikot valmiina odottamassa viidettä etappia, joka starttaa torstaina 24.8. klo 22.00. Jospa perjantaina ehtisi neuloa pitemmän tovin  yhteen menoon!

Tour de Sock - toinen etappi

Tour de Sockin toinen sukkamalli on nimeltään Kanteletar ja suunnittelija Tiina Kuu. Hieno malli, jossa yhdistyy suomalainen kirjoneuleperinne ja kiinnostavat yksityiskohdat.

Tällä kertaa ajattelin kokeilla, kuinka korkealle tuloslistalla pääsee, jos yrittää oikein kilpailla. Langaksi valitsin Novitan Nallen, joka on paksumpaa kuin ohjeen lanka. Koska lanka oli paksumpaa, valitsin pienimmän eli S-koon sukan tehtäväkseni. Neuletiheys oli tietysti ihan jotain muuta kuin ohjeessa, joten sukistani tuli hyvinkin kokoa 41, mutta melko kapeat. 

Käytin kuviolangoiksi jämälankoja ja valkoista oli niin vähän jäljellä, että kärkiosan puiden pohjaksi otin vaaleanvihreän langan. Sukka sisälsi jälleen monia sellaisia osia, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Esimerkiksi latvialaiset kuvioraidat olivat minulle uutta, tosin vähän vastaavia kierreraitoja olen lapasen suuhun aikaisemminkin tehnyt.

Sukan kantapää tehtiin myös eri tavalla kuin olen koskaan ennen tehnyt. Ohjeessa oli mukana tarvittavat ohjevideot, joista pystyi katsomaan, mitä milläkin termillä tarkoitetaan. Tämä tietysti hidasti oleellisesti neulomista, kun piti katsoa videoita ja vielä useampaan kertaan. 

Ohje julkaistiin tiistai-iltana klo 20. Neuloin illan ja seuraavan päivän ja torstaina aamupäivällä sukat olivat valmiit. Sijoitukseni oli 47 eli ihan kärkeen en päässyt, mutta aika hyvälle sijalle. Koko päivän neulomisen jälkeen tuntui, että sormet ovat jäykistyneet yhteen asentoon. Kun sukat olivat valmiit, päätin, että seuraavan etapin sukat neulon ihan sellaiseen tahtiin kuin hyvältä tuntuu. Tästä kerrasta nimittäin jäi ainakin osittain puuttumaan neulomisen ilo, kun piti tehdä homma mahdollisimman nopeasti. Neuloin nämä tavallisilla numeron 3 sukkapuikoilla, jolloin puikkoa pitää vaihtaa neljä kertaa joka kerroksella molemmissa sukissa. Pyöröpuikolla magic loop -tekniikalla kahden sukan neulominen yhtä aikaa olisi varmaankin nopeampaa.

Seuraava etappi alkaa perjantain ja lauantain välisenä yönä keskiyöllä. Jos olen vielä silloin hereillä, niin katson mallin, mutta aloitan neuloa vasta seuraavana päivänä! 

Terapianeulontaa

Joskus on mukava neuloa jotain sellaista, mikä vaatii vain vähän ajattelutyötä. Tällaiseen työhön sopivat paksut puikot ja aina oikein -neule. Työ etenee kuin itsestään ja neulominen tuntuu todella rauhoittavalta. Tämän postauksen raitapusero on juuri tällainen terapianeule.

Ennen Tour de Sockin ensimmäistä kierrosta aloitin neuloa tätä puseroa. Vaikken kovin kilpailullisesti sukkien neulontaan suhtaudukaan, niin muutaman päivän ajan neuloin niitä tosi paljon. Sitten kun sukat olivat valmiit, olivat kädet ja pää tyhjät ja tarvittiin jotain helppoa neulottavaa. Sainkin tämän puseron valmiiksi ennen toisen kierroksen alkua.

Langat ovat todella vanhaa perua, osittain kertaalleen neulottuja. Siniset langat ostin toppia varten joskus reilut 20 vuotta sitten. Silloin olin siinä uskossa, että minun täytyy käyttää aina vähän pienempiä puikkoja kuin vyötteessä sanotaan, eli tälle langalle numeron 3 puikkoja, jotta saan tarpeeksi napakan neuleen aikaan. Aloitin lisäksi topin pitsineuleella, mikä on tuhoon tuomittu idea buklee-langasta. Neule eteni hitaasti ja pitsikuvio ei näkynyt, joten työ jäi pahasti kesken. Jossain vaiheessa sitten purin sen.

Vaalea, pastellisävyinen puuvillalanka on myös parikymmentä vuotta sitten jostain alennuskorista hankittua. Siitä olin aloittanut neuloa tyttärelle puseroa, samoilla virheillä kuin tuosta sinisestä langasta. Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli jäykkää eikä se koskaan valmistunut. Tyttökin ehti kasvaa ulos keskeneräisestä puserosta, joten neule meni purkuun.

Tällä kertaa neuloin puikoilla nro 6 pyöröneuleena sileää neuletta. Kummastakin langasta tulee mielenkiintoinen pinta ilman pitsineulettakin, joten unohdin kaikki mallineuleet. Annoin neuleesta tulla vielä näilläkin puikoilla löyhää. Raitoja aloin tehdä, koska sininen lanka ei yksinään olisi riittänyt. Tässä ei mikään Suomi 100 -idea ole ollut mukana, vaikka vähän siltä näyttääkin.

Suunnitelma hahmottui työn edetessä. Aluksi ajattelin tehdä yläosasta ihan vain suorat kappaleet, mutta matkan varrella muutin mieleni ja tein puseroon lyhyet hihat, jotka yhdistin alaosaan ja neuloin kaarrokkeen yhtenä kappaleena. Ja niin nämäkin langat tulivat vihdoin käyttöön! Tämä oli lisäksi oikein hyvää vastapainoa sille, että sukkakisassa annettuja ohjeita pitää noudattaa tosi tarkasti.  

Tour de Sock - ensimmäinen etappi

Olen useamman kerran seuraillut sukanneulontakisoja sivusta ja harmitellut sitä, etten ole ehtinyt ilmoittautumaan mukaan. Tänä vuonna onnekseni Tour de Sock alkoi normaalista aikataulustaan myöhässä vasta heinäkuun puolivälissä ja minäkin ehdin siihen mukaan. Ilmoittauduin tosin vasta pari päivää ennen viimeistä ilmoittautumisajankohtaa, mutta mukana ollaan.

Ensimmäinen etappi alkoi lauantaina 15.7. klo 14. Tuohon aikaan olin Porin Jazzeilla enkä viitsinyt Kirjurinluodolle ottaa lankoja ja puikkoja mukaan, joten tiesin jo etukäteen, että ensimmäisellä kierroksella en ihan kärkikahinoihin yltäisi. Muutenkin tavoitteenani on olla mukana ja tehdä sukat ihan rauhalliseen tahtiin. Totta kai olin tarvikkeet mukaan Poriin ottanut ja yöllä majapaikkaan saapuessa aloitin toisen sukan ja neuloin muutaman kerroksen! Ja kotimatkalla autossa neuloin tietysti koko ajan.

Ensimmäisen etapin sukkien mallin nimi on Fins eli evät ja sen on suunnitellut Sarah Bordelon. Sukat neulotaan kärjestä aloittaen ja niissä on helposti muistettava mallineule. Sukkien jippona on se, että ennen varren neulomista sukat näyttävät kaikkea muuta kuin sukilta!

Kuvassa kantapäät ovat yläreunassa ja varsi neulotaan apulankojen kohdalle. Valitsin kooksi L-koon, koska ajattelin, että sukkien on syytä mahtua jollekin, esim. itselleni ja olen aika isojalkainen. Tämä ei tietysti nopeuskisassa ole kovin järkevää, koska joka kerroksella on monta silmukkaan enemmän neulottavana kuin pienemmässä koossa. Käyttämäni lanka oli myös aika ohutta ja puikot minulle pienet eli 2,5. 

Sukan varsiosa on melko pitkä ja tässä L-koossa juuri omaan jalkaani sopiva, pienemmällä silmukkamäärällä varresta olisi tullut liian tiukka. Varrensuun evät olivat aika hitaita tehdä enkä ole yhtään varma olisinko sellaisia itse sukkiin suunnitellut. Kilpailussa on kuitenkin tehtävä sukat ohjeen mukaan, joten evätkin oli väkerrettävä. 

Tiistaina päätin, että tänään saan nämä sukat valmiiksi. Se ei ihan onnistunut, meni vähän keskiviikkopäivän puolelle. Kello 1.48 lähti sähköpostini, jossa olivat liitettynä vaaditut kuvat kilpailusukista. Sijoitukseni kisan ensimmäisessä osassa on 176., mikä on mielestäni ihan kelpo sijoitus, kun mukana on 1700 ilmoittautunutta. Suomalaiset ovat todella hyvin edustettuina, sillä meitä on mukana 254, mikä on toiseksi eniten heti yhdysvaltalaisten (938) jälkeen. 

Seuraava etappi alkaa tiistaina 25.7. ja langat on jo siihen valmiiksi katsottuna. Maltan tuskin odottaa uutta mallia!

Heinäkuu on sininen

Heinäkuun väriksi valitsin sinisen, koska mustikat yleensä kypsyvät heinäkuussa. Tänä vuonna ei ainakaan vielä pääse mustikoita keräämään, mutta onhan sentään välillä näkynyt sininen taivas! Tämä on Vuosi väriterapiaa -haasteen heinäkuun postaus.

Esittelen tässä postauksessa pari juuri valmistunutta sinistä käsityötä. Ensimmäiseksi tulevat sukat, jotka on neulottu Novitan Ajaton-langasta. Tuo lanka on akryylia ja en muista, olenko koskaan aikaisemmin neulonut sukkia akryylilangasta. Sukkien saaja ei voi pitää villaisia sukkia ainakaan paljaassa jalassa, joten näiden ei ainakaan pitäisi kutittaa.

Aloitin sukat viime viikolla, kun olimme viettämässä viikkoa mökillä. Joskus kevättalvella varasimme vuokramökin heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi. Ajatus oli, että silloin ainakin olisi lämmintä. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee, sillä tämä kesä on ollut harvinaisen kylmä. Viime viikon torstaina ei lämmintä ollut ihan kymmentäkään astetta. Kävimme silloin kaupassa ja ostin sieltä pari kerää lankaa ja numeron 2,5 sukkapuikot. Oikeastaan tuota lankaa olisi pitänyt neuloa isommilla puikoilla, mutta kun sekä numeron 3 että numeron 3,5 sukkapuikkoja on ennestään kahdet, niin ostin vähän pienemmät. Hyvin työ sujui niilläkin. Ohje on Ravelrysta nimeltään Petty Harbour. Ohjeen mallineule oli helppo ja sukista tuli kivannäköiset. 

Toinen heinäkuun sininen käsityö on alla olevan kuvan neuletakki. Takin malli on oma ja aion ottaa siitä parempia kuvia ja kirjoittaa ohjeen Ravelryyn, kunhan ennätän. Takki on neulottu Rose Mohair -langasta, jota olen hamstrannut joskus alennuskorista ilman mitään suunnitelmaa siitä, mitä langasta tekisin. Tuohon neuletakkiin en antanut itselleni lupaa ostaa uusia lankoja, joten otin kaapin kätköistä langat käyttöön. Koska halusin tehdä takista niin pitkän kuin viidestä kerästä saa, aloitin työn hihoista. Neuloin hihat pyöröpuikolla yhtä aikaa ja jatkoin sitten samalla yläosan vaakasuuntaan. Silmukoin kappaleet takaa yhteen ja poimin alareunasta silmukat ja aloin neuloa helmaosaa. Pitsimalli oli löytö Pinterestistä. Todella yksinkertainen, käytännössä yhtä yhdeksän silmukan kuviota siirretään edestakaisin. Tällä takilla tulee varmasti olemaan käyttöä.

Kesäkuu on pinkki

Kesäkuun Vuosi väriterapiaa -haasteen väri on pinkki. Väriä valitessa mielessäni oli alppiruusut ja erityisesti oman pihan Hellikki, jonka väri on pinkki. Alppiruusut ovat lempikukkiani ja niitä on todella monenvärisiä. Tänä vuonna niiden kukinta on selvästi myöhemmäsää kuin normaalisti, sillä Hellikki on monesti aloittanut kukinnan jo toukokuun puolella. Tänä vuonna se oli täydessä kukassa vasta juhannuksen aikaan.

Jo kesäkuun alussa kukintansa aloittaneen puna-ailakin kukka on myös pinkki. 

Kesäkuun käsityön pinkki osa on donitsin kuorrutus. Virkkasin pari donitsia suunnilleen Fannyn talossa -blogin ohjeella. Langat löytyivät omista varastoista, koukku oli 3. Pinkillä kuorrutetun virkkasin ensin, ja siinä on ehkä silmukka tai pari enemmän kuin toisessa. Suurempi syy kokoeroon on se, että tein toisen tarkoituksella mahdollisimman tiukkaan, koska ensimmäisessä täytteet vähän näkyvät lisäys- ja kavennuskohdista.

Sormettomat

Näin kesän tullessa neuloin itselleni sormettomat käsineet. Näiden on tarkoitus olla käytössä autoa ajaessa. Kesällä lämpimällä ilmalla olen monta kertaa ajanut autoa kädet kohmeessa, kun ilmastointi puhaltaa suoraan käsille. Tällaiset ohuet, sormettomat käsineet toivottavasti lämmittävät sopivasti.

Lankana näissä on Novitan Pikkusisko (musta lanka) ja Louhittaren Luolan Ilmatar (muut kaksi väriä). Silmukoita käsineissä on 60 ja puikot kokoa 2,5. Varrensuussa on kaksi kierreraitaa, joihin löytyy ohje vaikkapa täältä. Tuosta ohjeesta poiketen tein kierreraidan kolmella langalla, joista yksi on musta pohjaväri. Kierreraidan tekeminen ei ole ihan mielipuuhiani, koska langat kiertyvät ja varsinkin ensimmäisellä kerroksella puikot tippuvat helposti. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.

Mallineuleet näkyvät kuvista, kuvioneuleessa käsineen selkäpuolella on 31 silmukkaa ja kämmenpuolella 29. Peukalokiilan aloitin ensimmäisellä varsinaisella kuviokerroksella. Kun peukalokiila oli valmis, päättelin lisätyt silmukat ja jatkoin käsineen loppuun. Viimeisenä on kolme kerrosta joustinneuletta.

Toukokuu on vihreä

Vuosi väriterapiaa -haasteen toukokuun postaus on nyt viikon myöhässä. Toukokuinen vihreyskin tuli tänä vuonna myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Tuossa helatorstaisessa kuvassa näkyy se heleä väri, jonka takia valitsin toukokuun väriksi vihreän.

Toukokuun käsityönä on vanhan, mutta tukevan jakkaran saama päällinen. Päällinen on virkattu Novitan Aallon jämistä, virkkuukoukulla 2,5. Koukku oli hieman liian pieni, mutta en viitsinyt etsiä isompaa. Ajatus oli myös se, että jakkaran päällisestä saa tulla melko jämäkkä. Aalto ei ole löyhäkierteisenä lankana mitenkään mukavaa virkata, varsinkaan pienehköllä koukulla, mutta kun työ ei ollut kovin suuri, niin sillä ei ollut paljon merkitystä. Tuossa kuvassa väri näyttää melko siniseltä, mutta todellisuudessa lanka on sävyltään vihertävää.

Malli on Mary Oljen käsitöistä, pikkuliinan keskiosa. Virkkasin ohjeen mukaan sen verran, että sain sopivan kokoisen ympyrän. Viimeisellä kierroksella tein pylväiden välisiin lenkkeihin kolme kjs, kun aiemmilla kerroksilla välisilmukoita on neljä. Tämä siksi, että päällisen saisi paremmin pingotettua jakkaran päälle. Reunaan pujotin vielä nyörin paikoilleen kiinnittämistä varten.

Huhtikuu on harmaa

Alkuvuodesta valitsin Vuosi väriterapiaa -haasteen huhtikuun väriksi harmaan. Silloin en toki osannut arvata, kuinka oikeaan valinta osui. Tämä kuukausi on ollut todellakin harmaa. Huhtikuu on aikaa, jolloin lumesta on jäljellä vain harmaat jäänteet tien varsilla, mutta luonto ei ole vielä herännyt kevääseen. Tänä vuonna kevään tulo on ollut erityisen hidasta ja lunta on saatu uudestaan useampaan otteeseen. Tänään vappuaattona oli näkymä luminen, sumuinen ja harmaa.

Ensimmäinen tässä esittelemistäni harmaista käsitöistä on hame, joka on neulottu Seitsemän Veljestä Aapo -langasta. Aloitin hameen jo reilu vuosi sitten syksyllä. Minulla oli visio harmaasta hameesta, jota aloin tehdä virkkaamalla. Virkkasin hametta vaihtelemalla vuorotellen kerros pylväitä ja kerros kiinteitä silmukoita pystysuuntaan raidalliseksi. Ehdin tehdä jo melko pitkälle, mutta tulos ei oikein ollut mieleeni. Virkattuna lopputulos oli aika paksu ja jäykkä eikä siitä tullut sellaista kuin ajattelin. Keskeneräinen tekele odotteli vuoroaan vuoden verran ennen kuin purin sen ja aloitin työn uudelleen. Tällä kertaa neulomalla. Halusin kokeilla kerrosrivinousuja enkä halunnut tehdä sukkia. Jotta molempia lankoja kuluisi suunnilleen yhtä paljon, vaihdoin nostettavan langan neljän noston jälkeen toisin päin. Samalla vaihdoin nostojen paikan. Tuon pinnan aikaansaamiseksi on siis neulottu hameen aloitus tummalla harmaalla. Sitten on neulottu kerros vaaleanharmaalla. Seuraavat kaksi kerrosta taas tummanharmaalla siten, että joka kuudes silmlukaa on nostettu neulomatta. Näitä kolmea kerrosta on toistettu neljä kertaa. Seuraavalla kerroksella on vaihdettu nostettava väri toiseksi ja nostojen paikka siirretty edellisten nostojen puoliväliin. Vaaleammat nostot erottuvat selvemmin kuin tummat, mikä tekee mallineuleesta kiinnostavan näköisen.

Toinen harmaa käsityöni on oikeastaan hiihdon MM-kisojen aikainen kisakäsityö. Tällaisen käsityön pitää olla suhteellisen ylsinkertainen, jotta se ei häiritse liikaa television katselua. Itse asiassa useimmat käsityöni on tehty televisiota katsellessa tai pikemminkin kuunnellessa. Monimutkainen pitsi on hankala tv-käsityö, jos pitää katsoa ohjetta tai laskea silmukoita koko ajan. Huonoja käsityönteko-ohjelmia ovat sellaiset, joiden kieltä ei ymmärrä ollenkaan kuuntelemalla tai joissa ei puhuta niin paljon, että tapahtumat selviävät puheesta. Hiihtokisat ovat aivan mainioita käsityönteko-ohjelmia, ehkä mäkihyppyä lukuunottamatta.

Tämän käsityön lanka on Lidlin alennuskorista ja topin ohje tuli langan mukana. Lanka on bukleeta, joten siitä tulee aina oikein -neuleessakin mielenkiintoinen pinta. Noudatin kerrankin melko tarkasti ohjetta ja tein jopa etu- ja takakappaleet erikseen, mitä en yleensä juuri koskaan tee. Inhoan niin paljon neulesaumojen ompelemista, että mieluummin teen kaiken mahdollisen sukka- tai pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena.

Lankaa jäi vähän yli ja koska varastoni pullistelevat kaikenlaisia lankoja, en halunnut tästä enää lisää jämälankaeriin. Niinpä neuloin ylijäämälangasta huivin, joka on varmasti käyttökelpoinen, koska topissa on vain kapeat olkaimet. Huivin ohje on sekoitus talven aikana tekemistäni huiveista.

Näyttää siltä, että päivitän tätä blogia kerran kuussa. Aiheita kyllä olisi varastossa, mutta en ole oikein saanut ryhdyttyä kirjoitushommiin. Toisaalta voi sanoa, että kiitos tämän Vuosi variterapiaa -haasteen kirjoitan edes kerran kuussa. Nyt kaikille oikein hauskaa vappua!

Maaliskuu on vaaleansininen

Melkein ehti maaliskuu loppua, ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän Vuosi väriterapiaa - haasteen maaliskuun postauksen!

Maaliskuun väriksi valitsin vaaleansinisen, koska yleensä maaliskuussa jo aurinko paistelee ja taivas on kauniin sininen. Tämä maaliskuu on kyllä sisältänyt kaikenlaista säätä ja ennen muuta liukkaita kelejä.

Vaaleansininen käsityö on tällä kertaa sukat. Tarkoitus oli kyllä tehdä muutakin, mutta tämä kuukausi on ollut todella kiireinen ja työntäyteinen. Puikot ovat saaneet jo melkein viikon levätä ihan rauhassa, en ole edes ehtinyt niitä käsiin nostaa.

Tuossa kuvassa sukkien väri on harmaampi kuin todellisuudessa. Nämä sukat olen suunnitellut alun perin kalenterisukkaprojektia varten. Erilaisia työvaihekuvia löytyi vaikka kuinka paljon, mutta jääkööt nyt tältä erää vielä julkaisematta. Lankana sukissa on Nalle, puikot olivat numeroa 3 ja silmukkamäärä 56. Sukat ovat melko pientä kokoa, ehkä 37. 

Toivottavasti huhtikuussa on vähän enemmän aikaa tehdä muutakin kuin töitä!