Tour de Sock 2018 - loput etapit

Tänä vuonna neuloin kaikki Tour de Sockin sukat aikataulussa. Osallistuminen oli ihan hauskaa, mutta jos ensi vuonna olen mukana, niin en ota mitään kilpailullista tavoitetta. Varsinkin viimeiset etapit töiden alettua etenivät hitaammin kuin olisin halunnut.

Kolmannen etapin sukat oli suunnitellut Heidi Nick ja niiden nimi oli Bicycle Race. Sukissa oli helmiä ja palmikoita. Lankana oli Drops Fabel long print. Ohjeen jokainen rivi oli erilainen, joten mielenkiinto säilyi hyvin. Toisaalta piti olla tarkkana rivien kanssa ja kerroslaskuri oli tarpeen. Sijoitukseni oli 136. Viime vuonna olin neulonut saman suunnittelijan sukat, mikä helpotti huomattavasti ohjeen lukemista.

Etapin neljä sukat olivat kirjoneuleiset sukat, jotka oli suunnitellut Katrine Birkenwasser ja joiden nimi oli Arctic Blizzard Socks. Näiden sukkien neulominen oli vähällä jäädä minulta kokonaan väliin. Kirjoneule oli hidasta neuloa, koska tässäkin kaikki rivit olivat erilaisia. Mikään kuvio ei toistunut. En pidä ollenkaan sellaisesta kirjoneuleesta, jossa on pitkiä lankalenkkejä. Tässä mallissa lankalenkit olivat välillä tosi pitkiä.  Tämän mallin kantapäät olivat lisäksi ilman tilaa antavaa kiilaa, joten sukista tuli kapeat ja ne eivät oikein mahdu jalkaan. Näille sukille täytyy löytää hoikkajalkainen käyttäjä, omasta lähipiiristä sellaista ei taida löytyä. Tällä etapilla sijoitukseni oli 118.

Viidennen etapin sukat oli suunnitellut Lisa K. Ross ja niiden nimi oli Flibbertigibbet. Viidennellä etapilla oma sijoitukseni oli 112. Näitä sukkia oli edellisten jälkeen ihan mukava neuloa. Näissäkin kiilakavennus tehtiin sukan pohjaan, tosin vähän eri tavalla kuin ensimmäisen etapin sukissa. 

Viimeisen etapin sukat oli suunnitellut Kirsten Hall ja niiden nimi oli Sidetracked socks. Viimeisellä etapilla olin sijalla 110. Näiden malli oli ehdottomasti tämänvuotisen tourin kiinnostavin. Nimensä mukaisesti sukat tehtiin sivusuunnassa, kapeata nauhaa edestakaisin neulomalla. Kun aloitin näitä, ei varastossani ollut oikein sopivaa lankaa. Lyhyempi raitakuvio olisi ollut malliin paremmin sopiva ja nämä pitää joskus neuloa uudestaan paremmin sopivasta langasta.

Lopullinen sijoitukseni koko tourilla on 77 ja joukkueemme Team Yarn Overflow sijoittui sijalle 16. Tourin jälkeen ajattelin, että nyt saa sukat riittää vähäksi aikaa, mutta luonnollisesti toisin on käynyt. Lokakuussa julkaisin Ravelryssä Nuolisukka-mallin ja tänään ilmoittauduin Sukkafinlandia 2019-kisaan. Kilpailullisesti en mukaan lähde, mutta aina on mukava neuloa myös toisten ohjeiden mukaan. Siitä on hyötyä omien ohjeiden kirjoittamisessa.

Tour de Sock 2018 - ensimmäinen ja toinen etappi

Tour de Sockin ensimmäinen etappi alkoi lauantaina 7.7. klo 16 Suomen aikaa. Ennen etapin alkua on tulevasta tiedossa ainoastaan millaista lankaa ja kuinka paljon sukkiin on hyvä varata, haluttu neuletiheys sekä vihjekuva. Tällä kertaa vihjekuvana oli hai ja langaksi kehotettiin valitsemaan villi lanka.

Lankavarastossani oli monia sopivia lankoja, joista osa on tuossa kuvassa. Valintani osui takana vasemmalla olevaan raitalankaan. Lanka on Adlibriksestä tilattu Socki fine, jota en ole aiemmin sukkiin käyttänyt. Langan väri on Flamingo Lake. Muuten hyvä lankavalinta, mutta raidat olivat hieman liian pitkiä.

Ensimmäisen etapin mallin on suunnitellut Adrienne Fong ja sen nimi on Plan A. Vihjeen hai-kuva viittasi evämäiseen pitsimalliin. Tourilla mukana olemisessa on aina hauskaa oppia jotain uutta.  Tällä kertaa näissä sukissa oli uutta varrensuun latvialainen reunus, johon löytyy ohjevideo täältä. Yksinkertainen tapa saada koristeellinen reunus sukkiin, lapasiin tai vaikkapa hihansuuhun. Toinen minulle uusi asia oli kiilakavennuksen tekeminen sukan pohjassa, jolloin sukasta tulee hyvin jalkaan istuva.

Sukkani olivst valmiit vähän ennen kahdeksaa sunnuntai-iltana ja sijoitukseni oli 42. Tourilla kilpaillaan paitsi yksilöinä myös joukkueina. Tänä vuonna olen mukana joukkueessa Team Yarn Overflow, johon kuuluu lisäkseni yksi ruotsalainen, yksi kanadalainen, yksi Brittein saarilla asuva kanadalainen ja kolme yhdysvaltalaista. Joukkueemme ei tähtää kilpailussa korkealle, olemme korkeintaan kohtuullisen kilpailuhenkisiä, mutta kaikilla on tavoitteena tehdä sukat valmiiksi tavoiteajassa. Joukkuekilpailussa otetaan huomioon viiden parhaan sijoitukset, mikä vähentää suorituspainetta entisestään. 

Koska ensimmäisellä etapilla jäi aikaa jäljelle ja malli oli sellainen, että halusin kokeilla sitä yksivärisestä vaaleasta langasta, tein toiset sukat valkoisesta Nalle-langasta. Kilpailusukissani oli L-koon silmukkamäärä eli 72 silmukkaa, mutta näihin tein vain S-koon eli 55 silmukkaa, koska Nalle-lanka on paksumpaa. Pärjäisin kilpailussakin paremmin, jos tekisin S-koon sukkia minimikerrosmäärillä. Tuntuu kuitenkin turhalta tehdä sukkia, jotka eivät käy kenenkään lähipiiriin kuuluvan jalkaan.

Näistä sukista tuli tosi nätit. Mielestäni kovin villi lanka ei anna oikeutta tälle pitsimallille. Ihmettelenkin, miksi sukkien suunnittelija kehotti valitsemaan kirjavan langan.

Tourin toinen etappi alkoi 18.7. klo 20 Suomen aikaa. Langaksi suositeltiin yksiväristä tai vähän vaihtelevaa lankaa. Vihjeenä oli luontokuva, jossa oli järvi ja metsämaisemaa. Joku tunnistikin järven ruotsalaiseksi Odensjön-järveksi. Mallin nimi on Odensjön Socks ja sen on suunnitellut Suzanne Sjögren. Tällä kertaa vuorossa oli melko yksinkertainen palmikkomalli. Valitsin langaksi Handun pitkäraitaisen langan, koska se mielestäni sopi hyvin tähän malliin. Aloitin sillä L-koon silmukkamäärällä ja neuloin muutaman kerroksen. Tulin siihen tulokseen, että kokeilen Drops Fabelilla ja pienemmällä silmukkamäärällä. En ollut siihenkään tyytyväinen ja päätin jatkaa hommaa aamulla paremassa valossa. Aamun tullen päätin jatkaa Handulla ja olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Neuloin resorin puikoilla numero 2,25, mutta vaihdoin sitten varren palmikkoneuletta varten vähän isommat puikot eli numeron 2,5. Sillä tuli varresta sopivan joustavaa. Olisi pitänyt neuloa kantalappukin pienemmillä puikoilla, mutta vaihdoin vasta pohjaan pienemmät puikot. Sukan terän neuloin kahdella pyöröpuikolla, päällisosan 2,5:llä ja pohjan 2,25:llä. Kärkikavennuksetkin on neulottu pienemmillä puikoilla.

Näihin sukkiin tein perinteisen kiilakavennuksen, vaikka ohjeessa oli vaihtoehtona lähes samanlainen kavennusversio kuin ensimmäisen etapin sukissa. Sukkani olivat valmiit 21. päivän aamulla ja sijoitukseni oli tällä kertaa 90, mihin olin ihan tyytyväinen.

Kolmannella etapilla onkin vuorossa sukat, joihin tulee helmiä. Kolmas etappi alkaa 31.7. 8.00 pm New Orleansin aikaa eli meillä täällä mennään elokuun 1. päivän puolelle. Tuskin viitsin nousta aamulla klo 4 ohjetta tulostamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin koira pitää huolen siitä, että kesälomalainenkin nousee jo vähän kuuden jälkeen.

Tour de Sockin alkua odotellessa

Tour de Sock alkaa heinäkuussa ja ilmoittautuminen on ollut käynnissä tämän kuun ajan. Viime vuonna otin osaa tuohon sukkien neulontakilpailuun ensimmäisen kerran ja niinhän siinä sitten kävi, etten pystynyt vastustamaan kiusausta ilmoittautua mukaan myös tänä vuonna.

Tänä vuonna ilmoittauduin jo hyvissä ajoin ennen kisan alkua ja ehdin mainiosti neuloa myös lämmittelysukat. Lämmittelysukkien mallin nimi on Miriam ja ne on suunnitellut Eeva Kesäkuu.



Sukat aloitettiin luomalla silmukat italialaisella tavalla, mikä oli minulle uutta. Reunasta tuli tosi huomaamaton ja joustava, mutta samalla ainakin näin ensimmäisellä kerralla vähän epätasaisen näköinen. Muuten sukat ovat kaksiväristä kirjoneuletta, jossa joka toinen silmukka on pohjavärillä ja joka toinen kuviovärillä. Näissä sukissa kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota lankadominanssiin eli siihen, miten lankojen järjestys vaikuttaa neuleen ulkonäköön. Pidin siis koko ajan langat siinä järjestyksessä, että musta-harmaa lanka oli oikealla ja keltainen lanka vasemmalla puolella (molemmat vasemman käden etusormella), jolloin keltaisesta tuli dominoiva väri. Tätä täytyy kokeilla jonkun toisen ohjeen kanssa. 

Langat näihin sukkiin löytyi omista varastoista, keltaista Novitan Venlaa ja musta-harmaata California Salidaa, puikot resorissa 2 ja kirjoneuleessa 2,5.

Ensimmäinen etappi alkaa 7. heinäkuuta.  Sitä odotellessa puikoilla on neuletakki Sandnes-Garnin luonnonvalkoisesta Tynn Linestä omalla mallilla. Tarkoitus olisi saada takki valmiiksi tämän kesän käyttöön.  Onneksi MM-jalkapallo tuottaa hyvää neulonta-aikaa!

Kalevala-peitto

Viime vuonna elokuun lopulla osuin löytämään Suomi 100 -teemalla virkkausprojektin, jossa virkattiin palapeittoa Kalevalan innoittamilla aiheilla. Aloitin tämän Kalevala CAL-peiton innostuneena, sillä halusin samalla päästä eroon suureksi kertyneestä Seitsemän veljestä -lankojen jämistä. Ensimmäiset palat virkkasin nopeasti ja opin paljon uusia virkkausjuttuja. Osa paloista oli kivoja virkata, osa vähemmän kivoja, mutta työ kuitenkin eteni.

Kalevala-peiton palojen suunnittelijoita oli monta ja jokaisella oli hiukan erilainen tapa kirjoittaa virkkausohje. Tämä vaivasi minua, joka olen kyllä virkannut paljon, mutta kaikkein mieluiten virkannut kaavioista enkä kirjoitetuista ohjeista. Ohjeissa oli kyllä riittävästi kuvia, joten pysyin mukana. Tein kirjavaa peittoa ja useimmissa paloissa oli värinvaihtoja jopa epämiellyttävän monta. Päättelin jokaisen palan saman tien, koska kokemuksesta tiedän, että on vihoviimeistä päätellä valmista työtä yhteen menoon kyllästymiseen asti.

Työn tekeminen tyssäsi palaan nimeltä Tuonelan joutsen. Jostain kumman syystä tuo nimi oli niin pahaenteinen, etten pystynyt sitä aloittamaan. Loikkasin yli ja jatkoin seuraavilla paloilla. Pohjolan häät -palaan työ sitten jäi pitkäksi aikaa. Tein muita käsitöitä ja odottelin uutta kiinnostusta palaprojektiin. Langan loputkaan eivät lopulta riittäneet, ostin useammankin kerän seiskaveikkaa lisää, jotta pystyin tekemään peiton valmiiksi.

Lopulta virkkasin kuitenkin myös Tuonelan joutsenen. Mummoni kuoli joulukuun alussa ja Tuonelan joutsen on hänen muistopalansa. Mummoni oli kova tekemään käsitöitä. Hän virkkasi useita sängynpeittoja ja neuloi sukkia. Vielä 99-vuotissyntymäpäivänään hän jakoi toisille itse neulomiaan sukkia.

Osan viimeisistä paloista vaihdoin Bonus-paloihin ja ihan viimeisen palan virkkasin isoäidin neliönä. Palojen yhdistämiseen oli oma mallinsa ja siihen piti käyttää ohuempaa lankaa. Olin ostanut sitä varten harmaata Nallea, mutta minua ei yhtään viehättänyt ohjeen mukainen palojen liittäminen. Siinä törmäsi myös siihen, että eri palojen reunoissa oli eri määrä silmukoita. Virkkasin palat reunoista kiinteillä silmukoilla yhteen ja samalla huomioin erilaiset silmukkamäärät. Osa paloista on kovin paksuja, esimerkiksi Ahto. Toiset taas, kuten Nuotiovalkea, ovat muihin verrattuna keveitä. Lopputuloksesta tuli mielestäni kuitenkin kohtalaisen hyvä.